Alhaisesta syntyvyydestä huolestunut perheministeri: Akateeminen debatti ei osu yksiin perheiden arjen kanssa

Perheministeri Annika Saarikko (kesk.) myöntää yllättyneensä verrattuaan viime vuonna Suomessa syntyneiden lasten määrää suurten ikäluokkien syntymävuosiin 1945–1949.

Suuria ikäluokkia syntyi tuplasti enemmän. Vuosittain maailmaan putkahti yli 100 000 lasta. Vuonna 2017 syntyi vain 50 321 vauvaa, Tilastokeskuksen tuore tilasto kertoo.

– Se havahdutti, kun laitoin luvut rinnakkain. Mutta tämä trendi on ollut käynnissä 2010-luvun alusta saakka, ministeri toteaa.

Syntyvyyttä mittaava kokonaishedelmällisyysluku oli viime vuonna kaikkien aikojen matalin, 1,49 lasta naista kohti.

Saarikko pitää alhaista syntyvyyttä huonona asiana.

– Meillä on järeä kaksoishaaste. Vanhenemme maailman nopeimmin kansakuntien vertailussa. Samaan aikaan uusia suomalaisia syntyy vähemmän kuin koskaan ennen. Se on kansainvälisestikin katsottuna poikkeuksellinen tilanne.

Ministeri kuitenkin korostaa, ettei hän halua sanoa suomalaisille nuorille aikuisille, mitä heidän pitää tehdä.

– Päättäjänä minun pitää huolehtia, että yhteiskunta olisi sellainen, jossa oman lapsiluvun toive voisi olla toteutettavissa.

Saarikko sanoo olevansa varma siitä, että yhtä oikeaa vastausta siihen, mitä pitäisi tehdä, ei ole.

– Päästäisin itseni aika helpolla jos sanoisin, että ongelma poistuu, kun nostetaan tätä etuutta.

Väestöliiton tuoreimman Perhebarometrin mukaan lastenhankinnan lykkääminen yhä myöhemmälle iälle on syy siihen, miksi lapsilukutoive ei ehdi toteutua.

Iän myötä tahattoman lapsettomuuden riski kasvaa. Biologinen kello tikittää eri tahtiin yhteiskunnan ja sosiaalisen elämän kanssa.

Saarikko sanoo näkevänsä saman ilmiön ikätovereidensa, päälle kolmekymppisten keskuudessa.

– Ne ovat iholle meneviä asioita. Löytyykö joku jota rakastaa ja jonka kanssa hankkia perhe, uskaltaako sitoutua, miten on päässyt kiinni opintoihin, mikä on työmarkkina-asema – ja haluaako lapsia ylipäätään.

– Ehkä vaikeimman ilmiön kylväminen on alkanut jo kauan sitten, ja se on nuorten miesten syrjäytyminen.

Saarikon mielestä on hienoa, että valtiovarainministeriön ylin johto on nyt myös tunnistanut tämän. Valtiosihteeri Martti Hetemäki on puhunut nuorten miesten heikon koulutustason ja työttömyyden sekä alhaisen syntyvyyden välisestä yhteydestä.

– Se osoittaa, että asia otetaan Suomen taloudenkin näkökulmasta isona keskusteluna.

– Riskinä on, että sosiaalipoliitikot jäävät puhumaan lapsiperheiden edellytyksistä hyvään arkeen, ja valtiovarainministeriössä puhutaan talouden kestävyydestä. Suomen onnistuminen riippuu siitä, pystytäänkö nämä asiat yhdistämään.

Saarikon johdolla yritettiin tehdä perhevapaauudistusta kustannusneutraalisti, mutta homma kaatui omaan mahdottomuuteensa.

– Perhevapaista käydään liikaa akateemista debattia, joka ei osu yksiin perheiden arkitodellisuuden kanssa, Saarikko näkee.

Pöydällä ollut esitys olisi esimerkiksi heikentänyt kotihoidontukea tuntuvasti.

– Erittäin moni koki, että perheiden asemaa olisi heikennetty. Moni ajattelee, että valinnanvapaus on työn ja perheen yhteensovittamisen vahvin puoli Suomessa.

Meillä on maa täynnä miehiä, jotka kaipaisivat isäksi tulemista.

Annika Saarikko

Syntyvyys laskee yleensä taloudellisen laman aikaan, mutta Suomessa kävi 1990-luvun laman aikaan päinvastoin. Iso tekijä oli lapsilisään tehty tuntuva korotus.

Moni jäi kotiin tekemään toisia ja kolmansia lapsia kotihoidontuen turvin. 1990-luvun puolivälissä kotihoidontukea alettiin leikata.

Saarikko sanoo, että tietyistä asioista muodostuu symbolikysymyksiä, ja kotihoidontuki voi olla juuri sellainen.

– On vaikea nähdä Suomea, jossa ei tuettaisi sitä, että joku haluaa ansiosidonnaisen kauden jälkeen vielä hoitaa lasta kotona. Luulen, että sellaiselle ei ole suurta kannatusta, enkä itse olisi valmis sellaista mallia ajamaan.

Saarikko sanoo keskustan lähtevän siitä, että hyvää perhevapaauudistusta ei pysty tekemään kustannusneutraalisti.

– Pitää olla rohkeutta panostaa, eikä rahoitus tule vain valtiolta, vaan mukaan tarvitaan myös työnantajat ja työntekijät.

Saarikko kertoo, että suomalaiset työnantajat eivät ole valmiita esimerkiksi Ruotsin malliin, jossa perhevapaita voi jakaa nykyistä joustavammin vuosien mittaan. Työnantajat pelkäävät työelämän silppuuntuvan liikaa.

Perhevapaauudistus on ollut pitkälti keskustelua naisten työmarkkina-asemasta. Saarikko haluaa nostaa miehet keskusteluun.

– Meillä on maa täynnä miehiä, jotka kaipaisivat isäksi tulemista. Miehen ääni kuuluu tässä keskustelussa kauhean vähän.

Toive lapsettomasta elämästä on yhä yleisempi.

Väestöliiton vuoden 2015 Perhebarometrissä jopa 14 prosenttia 20–34-vuotiaista kertoi pitävänsä lapsettomuutta ihanteenaan.

Samaan aikaan Suomessa on poikkeuksellisen paljon suurperheitä. Yli puolet suomalaislapsista syntyy monilapsiseen perheeseen.

– Ei kannata koskaan unohtaa suurperheellisten asemaa. Yksinhuoltajaperheiden ja monilapsisten perheiden tukeminen on erityisen tärkeää, Saarikko painottaa.

Hallituksen kehysriihessä tehtiin jo päätös kansallisen lapsistrategian valmistelusta. Vetovastuussa ovat Saarikko ja opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.).

– Emme jää puhumaan vain palvelujärjestelmästä, vaan myös yhteiskunnan yleisestä lapsimyönteisyydestä.

Saarikko haluaa korostaa vanhemmuuden tukemista.

– Vanhemmuuden keskustelun äärellä on paljon syyllistämistä, mistä moni kokee suurta voimattomuutta.

Saarikko pelkää, että hallituksen kehysriihen päätös, jolla helpotettiin alle 30-vuotiaiden määräaikaista palkkaamista ja irtisanomista, muodostuu symboliksi sille, että nuoria ei haluta tukea.

– Sitä mielikuvaa oppositio pyrkii vahvistamaan. Hallituksella on kuitenkin hyvä tarkoitus, joka kumpuaa tilastoista, joissa nuorten työllisyydessä on eniten aukkoja.