Vuosi 1989 oli pitkän kehityksen huipennus, joka mursi kommunistisen järjestelmän Itä-Euroopassa

Kolme vuosikymmentä sitten Euroopassa tapahtui jotain, mitä kukaan tuskin olisi uskonut mahdolliseksi.

Itä-Euroopan maissa kommunistinen järjestelmä oli tullut tiensä päähän, ja esimerkiksi Puolassa muodostettiin ei-kommunistinen hallitus.

Oliko vuosi 1989 siis Annus Mirabilis eli ihmeiden vuosi, joksi sitä on kutsuttu?

– Kun katsotaan, miten se muutti koko järjestelmän ja koko kylmän sodan maailmaa, Eurooppaa, siinä mielessä voidaan todellakin sanoa sen olevan ihmeiden vuosi. Kukaan ei voinut kuvitella, että tällainen pysyväksi ajateltu järjestelmä voisi meidän elinaikanamme romahtaa. Ja se romahtikin kuin korttitalo yhdessä vuodessa ketjureaktiona, sanoo tutkija Katalin Miklossy Aleksanteri-instituutista.

Itäisen Euroopan asiantuntija Jouni Järvinen luonnehtii ihmeiden vuosi -lausahdusta symboliseksi.

– Olihan kommunismin romahtaminen Euroopassa merkittävä tapahtuma, sanoo Järvinen, joka on koulutusohjelmajohtaja Aleksanteri-instituutissa.

Molemmat asiantuntijat ovat samaa mieltä siitä, että vuoden 1989 tapahtumien syitä on etsittävä kauempaa historiasta.

Järvisen mukaan kyse oli pitkästä kehityskaaresta, joka kulminoitui vuoteen 1989.

– Sitä voidaan jäljittää Prahan kevääseen 1968 tai Unkarin kansannousuun 1956 tai vastaaviin reaktioihin, jotka usein liittyivät huonoon talouskehitykseen sosialistisen Euroopan alueella.

Talousongelmat olivat koko ajan vaikuttava taustavoima, mutta viimeistään Tshekkoslovakian miehitys aloitti Järvisen mukaan todella voimakkaan ideologisen rapautumisen.

Miklossy sanoo, että järjestelmä alkoi hajota sisältäpäin, ja kehitys oli ollut nähtävissä jo pitemmän aikaa ainakin niille, jotka seurasivat itäisen Keski-Euroopan sisäistä kehitystä. Lopulta edes kommunistijohtajatkaan eivät enää uskoneet järjestelmään.

– Eli pohja alkoi heiketä. Mutta sitä, että kaikki tapahtui dominoilmiönä, kukaan ei voinut aavistaa.

Itä-Euroopan maiden kommunistijohtajat menettivät sen tuen, että jos maassa alkaa tapahtua jotain, Neuvostoliitto tulee apuun.

Itäisen Euroopan asiantuntija Jouni Järvinen

Vuoden 1989 tapahtumien kannalta merkittävää oli Mihail Gorbatshovin valtaannousu Neuvostoliitossa 1985.

Tämän jälkeen Neuvostoliitto hylkäsi vähitellen niin sanotun Brezhnevin opin, jonka mukaan Neuvostoliito saattoi tarpeen vaatiessa puuttua satelliittivaltionsa sisäisiin asioihin.

– Siten Itä-Euroopan maiden kommunistijohtajat menettivät sen tuen, että jos maassa alkaa tapahtua jotain, Neuvostoliitto tulee apuun, Järvinen sanoo.

Unkarilaiset sukujuuret omaava Miklossy sanoo, että vaikka tilanne alkoi muuttua nopeassa tahdissa heti alkuvuodesta 1989, kukaan ei uskonut, että imperiumi eli Neuvostoliitto ei iskisi takaisin.

Hän sanoo itse alkaneensa uskoa järjestelmän todellakin muuttuneen vasta sitten, kun Romaniassa oli väkivaltaisia mielenosoituksia ja Nicolae Ceausescu tapettiin.

– Silloin ajattelin, että ehkä venäläiset eivät tulekaan pysäyttämään muutosta.

– Vasta vuodenvaihteessa 1989–1990 tajusimme, että tämä voi olla pysyvä muutos, Miklossy lisää.

Miklossy oli muuttanut Suomeen 1988, mutta koska hänellä on Unkarissa sukulaisia ja ystäviä, hän pystyi välimatkasta huolimatta seuraamaan hyvin vuoden 1989 tapahtumia.