Bostonilaiset pelkäävät tulevaa talvea

Autoa peittäneeseen lumeen oli kirjoitettu joka puolelle uhkauksia. Naapuri oli selvästi todella vihainen, vaikka Anna Cassell oli pysäköinyt täysin lailliselle paikalle kadun varteen.

Elettiin alkuvuotta 2015, ja Bostonia oli kohdannut lumisin talvi 125 vuoteen. Autot ja parkkipaikat peittyivät aina uudelleen paksuihin lumikinoksiin, ja taistelu pysäköinnistä oli muuttunut veriseksi.

Naapuri piti ilmeisesti kadunvarsipaikkaa omanaan, koska oli lapioinut sen esiin lumen alta.

– Talvi toi esiin ihmisten pahimmat puolet. En tiedä, kuka autoni kimppuun oli hyökännyt, mutta pelkäsin, että hän tekisi sen uudelleen, Cassell kertoo.

Viime talven huonot muistot ja tulevan talven pelko ovat olleet Bostonissa syksyn mittaan suosittu puheenaihe. Psykoterapeutti Kyle M. Carney kertoo, että hänen vastaanotolleen on tullut talvesta huolestuneita ihmisiä jo lokakuusta lähtien.

– Ihmiset ovat ahdistuneita ja peloissaan.

Carneyn asiakkaista tuntuu, etteivät he selviä tulevasta talvesta. Viime talvena moni koki menettäneensä lumen vuoksi oman elämänsä hallinnan.

Puolen tunnin työmatka saattoi kestää kaksi tuntia. Aurausongelmien takia koulut avasivat usein ovensa tunteja myöhässä, eivätkä koululaisten vanhemmat päässeet töihin.

– Aamukuudelta saattaa tulla viesti, että koulu alkaa 2–3 tuntia myöhemmin. Vanhemmalla on tärkeä kokous, ja hänen pitäisi lähteä työpaikalle hyvissä ajoin, sillä matka kestää lumen takia kauemmin. Yhtäkkiä lapset ovatkin kotona eikä lastenhoitajaa ole. Tällaista voi tapahtua kahdesti viikossa, Carney kuvailee.

– Ihmiset ovat lopen uupuneita ja miettivät, onko ensi talvesta tulossa samanlainen.

Elämänhallintaa koettelivat myös kaupungin julistamat lumihätätilat. Niiden aikana kaikki autot täytyi siirtää lyhyellä varoitusajalla tietyiltä katuosuuksilta, jotta kadut voitaisiin aurata. Jos ei ehtinyt ajoissa paikalle, auto hinattiin pois.

Lisäksi moni pelkää kaatumista. Viime talvena murtui paljon luita.

– Nuoret ja terveetkin ihmiset tuntevat olonsa haavoittuvaisiksi, eivätkä he ole vainoharhaisia. Jalkakäytäviä ei puhdisteta kunnolla.

Carneyllä on useita asiakkaita, jotka ovat päättäneet viime talven koettelemusten vuoksi muuttaa Bostonin alueelta kokonaan pois.

– Kyse ei ole vain eläkeläisistä, vaan myös nuorista perheistä, jotka ovat asuneet täällä vuosia.

Toiset muuttavat Suur-Bostonin sisällä. Kiinteistövälittäjä Matthew Diozzi kertoo, että jotkut hänen asiakkaistaan ovat kyllästyneet lapioimaan pitkiä pihateitään puhtaaksi.

– He harkitsevat luopuvansa isosta talostaan ja muuttavansa kaupunkiin. Siellä on palveluiden äärellä, vaikka jäisikin lumen vangiksi, Diozzi sanoo.

Omasta autotallista tai parkkiruudusta on tullut hänen mukaansa aiempaa suurempi myyntivaltti.

Lumenhallinta oli tärkeää myös Anna Cassellille, kun hän viime talven huonojen kokemusten jälkeen etsi sulhasensa kanssa uutta kotia.

– Löysimme todella kivan asunnon, mutta sen pihatie oli pitkä ja kapea, ja lumisateella olisi aina joutunut palkkaamaan aura-auton. Ajatus ahdisti minua liikaa.

Lopulta pariskunta löysi asunnon, jossa he voivat olla talvellakin rauhallisin mielin. Tontilla ei ole pitkää pihatietä, ja mikä tärkeintä, Cassell ei enää joudu pysäköimään autoaan kadun varteen.