Uskaltavatko puolueet puhua siitä, mistä kansa puhuu?
Ovatpa kaikki taas niin liikuttavan kiinnostuneita köyhistä, tuli mieleen pari viikkoa sitten, kun Helsingin Sanomat julkaisi laajan niukkuuskyselynsä tuloksia.
Hesarin artikkeli toi kiitettävällä tavalla esiin järkyttävän kuvan tuhansien suomalaisten todellisuudesta.
Twitterissä jokainen halusi sanoa, että köyhyydelle täytyy tehdä jotain.
Hätkähdyttävää kuitenkin oli se, kuinka yllättyneitä monet keskustelijat olivat niukkuuskyselyn tuloksista. Eihän vähävaraisten elämästä tietenkään paljoa tiedä, jos ei tunne yhtään köyhää, sanoivat jotkut ääneen.
Se taas alleviivaa sitä, kuinka kaukana suomalainen politiikka ja yhteiskunnallinen keskustelu toisinaan ovat kansalaisten arjesta.
Köyhät kiinnostavat vaalien alla, mutta eivät muuten. Tähän on kiinnittänyt huomiota myös europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki (kesk.).
Hänen mukaansa perinteiset puolueet ovat unohtaneet sen, mikä tavallisten ihmisten mieliä liikuttaa. Keskusta ei ole Jäätteenmäen mielestä ollut yhtään muita parempi.
Jäätteenmäen näkemys on syytä muistaa, kun puolueet valmistautuvat kiihkeään eduskuntavaalikevääseen.
Koko kuluneen eduskuntakauden ajan julkista keskustelua on hallinnut sote-uudistus. Lukemattomia kertoja on tehty selväksi, että se on ehdottomasti saatava maaliin ennen vaaleja. Ja niin totta vie pitäisi.
Mutta kuinka paljon sote painaa vaakakupissa, kun tavallinen riviäänestäjä pohtii, kenelle antaisi äänensä?
Ei välttämättä paljoakaan. Sotesta on hankala muodostaa selkeää mielipidettä. On vaikeaa sanoa, miten puolueiden kannat eroavat toisistaan.
Paljon enemmän vaikuttavat teemat, jotka nostattavat voimakkaita tunteita ja jakavat ihmisiä kahteen leiriin.
Köyhyys ja vähäosaisuus on yksi niistä. Maahanmuutto toinen, ilmastonmuutos kolmas.
Köyhän asia pitäisi olla keskustan ydinsanomaa. Ja onhan siitä puhuttukin paljon. Tekojakin löytyy. Silti puolue ei ole saanut vakuutettua kansalaisia, että valtiontaloudesta huolehtiminen on ennen muuta köyhän etu.
Keskustavetoisen hallituksen aikana on myös tehty useita leikkauksia heikompiosaisten tukiin. Vasemmisto on repinyt siitä ilon irti. Mielikuva köyhiä kyykyttävästä keskustasta on vahva.
Maahanmuuttokeskustelu on valunut perussuomalaisten käsiin. Muut puolueet eivät uskalla sanoa siitä oikein mitään, ettei keskustelu polarisoidu. Lopputulokset näkyvät viimeisimmissä Ylen gallupeissa.
Vihreät yrittävät taas omia ilmastomuutoksen, vaikka siitä puhuvatkin nykyään kaikki. Keskustakin puhuu, mutta silti puolueen näkemykset hukkuvat helposti.
Ihmisiä liikuttavien teemojen ei pidä antaa valua populistien käsiin.
Isojen puolueiden on uskallettava käydä vaikeaa keskustelua, jossa äänenpainot saattavat räjähtää yleiseksi huutamiseksi.
Totuus on silti se, että ääripäissä mellastava porukka on usein melko pieni. Suurin massa sijaitsee heidän keskellään miettien, kumpaan suuntaan päätään kallistaisi.
Jos heidän mieliään voidaan liikuttaa tosiasioiden tunnustamisella, mutta rakentavien ratkaisuvaihtoehtojen etsimisellä, saatetaan tehdä merkittäviä tekoja demokratian säilymisen suhteen.
Keskustalle tuo maltillisten joukko on ennen muuta mahdollisuus.