Tiimin paras burgeri

Toimittajalta

Laitoin otsikkoon kaksi inhokkisanaani. Paras ei ole niistä yksi. 

Välillä on hienoa ja kätevää käyttää vieraskielisiä sanontoja suomenkielisen ilmaisun vahvistamisessa ja maailmaa miettiessä. Englannin kanssa taidamme kuitenkin olla menneet liian pitkälle. 

Tiimi ja burgeri eivät ole suomen kieltä, mutta niistä on tullut aivan tavallisia sanoja kieleemme. Moni puhuu ryhmästä ja joukkueesta tai hampurilaisesta (ei suomalaisperäinen sana toki sekään) nykyään harvemmin kuin englannin team- ja burger-johdoksista. 

Somessa olen huomannut, että suomenkielisillä ihmisillä on tapana jakaa keskenään enemmän englanninkielisiä toisen keksimiä mietteitä ja hupikuvia kuin sanoa omia huomioitaan suomeksi. 

Kieli kehittyy ja muuttuu ajan saatossa, se on selvä. Nykymeininkiä on tosin hieman hankalaa sanoa kehitykseksi. 

Joidenkin lainasanojen käyttäminen vaikuttaa lähinnä laiskuudelta, mutta toiset ovat toki aivan perusteltuja. 

Robotti, ketsuppi, televisio, traktori, pitsa, radio ja kamera esiteltiin suomalaisille 1900-luvun mittaan. Eivätkä vaatineet kovinkaan paljoa suomalaistamista, kun jo tuli hyvä. 

Kun olin toistikas, englannin tunnilla tutustuimme amerikkalaisen kulutusjuhlan ilmiöön, joka tuntui todella oudolta. Ajattelin, että eihän tuota nyt Suomeen tule, eikä ainakaan tuolla nimellä. 

No, viime viikolla taas nähtiin kuinka yritykset täällä suomen ja ruotsin kielien kulttuurialueella tuuttasivat eetteriin jos jonkinlaista mainosta black fridaysta. 

Harvoinpa suomalaisille muutenkaan mainostetaan mitään ilman englannin kieltä. 

Niin, mikä ihmeen toistikas? 

Kun englannin kielessä kaikki 13–19-vuotiaat ovat iältään jokin -teen, suomessa vastaava on -toista-liite. Thirteen ja kolmetoista vastaavat näin toisiaan. Toistikas olisi ollut luonteva suomennos. 

Teini oli kuitenkin luontevaa ottaa käyttöön toistikkaan sijasta, sillä sana oli suomessa tuttu jo keskiajalta, tarkoittaen kuitenkin opiskelijaa. Uusi merkitys tuli tosin suurelta osin englannin teenistä. 

Sitten taas voisimme ajaa puhkurilla, mutta ehkä siitä on mukavampaa puhua autona. Varsinkin kun puhkuri on myös hevosilla esiintyvä krooninen keuhkosairaus. 

Suomen kieli on meille äidinkielenä sitä puhuville paras kieli. Siinä on historia, siinä on ilmaisuvoima juuri niin kuin me olemme siihen kasvaneet. 

Toistikkaan ja puhkurin tarina tyssäsi, mutta moni muu suomeksi keksitty nimitys ulkomailta tulleille käsitteille on jäänyt hienosti elämään. 

Kielitieteilijä Lauri Hakulinen keksi mainion korvaajan plastiikki-sanalle vuonna 1947. Muovi on meille edelleen muovi. 

Puhelinkin on hienosti keksitty sana telefoonin tilalle. On myös hyvä, että tietokone ei ole kompuutteri. 

Joissain asioissa suomempi muoto on huonompi muoto. Täytyy myöntää, että itsekin kuuntelen mieluummin rockia kuin rokkia. C kuuluu tuossa lausua tietysti koona eikä ässänä. 

Yhtä kaikki taidamme suomentaa nykyään liian vähän. Äpit, startupit ja servaukset kertovat näin olevan. 

Burgeritiimejäkin näemme vielä pitkään. 

Lauri Heikkilä Toimittaja

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen