Tärkeintä on yleensä se, mitä emme halua kuulla

Kirjoitin Suomenmaan lokakuun numeroon reportaasin, jossa selviteltiin keskustan rajun eduskuntavaalitappion syitä.

Juttu poiki muutamia varsin ärhäköitä palautteita, joissa kyseltiin toimittajan ja lehden tarkoitusperiä.

Voimakas palaute oli ennakoitavissa.

Jutussa annettiin paljon tilaa keskustaan pettyneille puolankalaisille, joista moni oli valinnut kevään eduskuntavaaleissa perussuomalaiset keskustan sijaan.

Puolanka on Juha Sipilän lapsuuspitäjä, ja keskustan kannatus tippui siellä peräti 22 prosenttiyksikköä vuoden 2015 vaaleista.

Huomionarvoista oli, että haastateltavien pettymys kanavoitui ennen kaikkea Sipilään henkilönä.

On ymmärrettävää, että juttu herätti lukijoissamme monenlaisia tunteita. Puolankalaisten kommentit olivat räväköitä.

Monille keskustalaisille voi olla vaikeaa ymmärtää sitä, että äänestäjät hylkäsivät keskustan, vaikka puolue laittoi lupaustensa mukaan Sipilän johdolla Suomen talouden kuntoon. Tästä lähtökohdasta käsin keskustan moittiminen voi tuntua kohtuuttomalta.

Ehkä juttu myös poikkesi siitä linjasta, millaisena monet näkevät Suomenmaan roolin keskustan pää-äänenkannattajana. Jutussa keskustaan kohdistuvan kritiikin annettiin näkyä rehellisesti ja kaunistelematta.

Itse näen, että reportaasin julkaiseminen nimenomaan Suomenmaan sivuilla oli perusteltua ja tärkeää.

Jutun tarkoitus ei ollut haukkua, mollata ja solvata, vaan etsiä ymmärrystä. Se pyrki löytämään syitä keskustan surkeaan vaalitulokseen.

Rehellistä analyysiä vaalitappiosta on toivottu myös keskustan sisältä, niin puoluejohdon kuin kentänkin suunnalta.

Tärkeintä on yleensä se, mitä emme halua kuulla.

Tähän lauseeseen keskustalaisten olisi nyt syytä nojata. Rajua vaalitappiota on syytä puida kunnolla puolueen sisällä, mutta se ei yksistään riitä.

Pohjimmaiset syyt karmiville kannatuslukemille piilevät jossain muualla kuin puolueaktiivien keskuudessa.

Ne piilevät siellä, missä ovat äänestäjät. Vuosi vuodelta äänestäjät ovat entistä liikkuvaisempia. He vaihtavat puoluetta kulloistenkin tunnelmien mukaan. He myös ratkaisevat, ketkä Suomessa saavat valtaa.

Suomenmaa halusi reportaasissaan ymmärtää nimenomaan heitä. Ei siksi, että saataisiin raflaavia otsikoita ja dramaattisia kommentteja, vaan siksi, että tietämys ja ymmärrys heidän ratkaisustaan lisääntyisi.

Se on myös keskustalle tärkeää, kuten puoluesihteeri Riikka Pirkkalainen totesi juttua kommentoidessaan.

Äänestäjien pettymyksen tunteiden huomiotta jättäminen olisikin suurin virhe, mitä keskusta voisi nyt tehdä.

Puolueen on nyt katsottava syvästi itseensä ja mietittävä kunnolla, miksi se epäonnistui niin pahasti positiivisten mielikuvien luomisessa. Virheistä voi nimittäin oppia.

Itse uskon ja nojaan toimittajan työssäni vahvasti journalismiin, myös keskustaa käsittelevissä aiheissa.

Näen, että Suomenmaan yksi tärkeimpiä tehtäviä on nostaa esiin myös keskustalle kipeitä aiheita. Vaikka niiden lukeminen voi olla vaikeaa, siitä on lopulta hyötyä myös puolueelle ja ennen kaikkea lukijoille.