Syyllinen

Valtamerten jätepyörteiden imussa vaaditaan lisää kierrätystä, vähemmän kertakäyttöisyyttä, ekologisempaa elämäntapaa ja vastuullisuutta.

Ja tätä kaikkea kysytään kuluttajilta. Jätekeskustelu on vinoutunut lähes yksinomaan kuluttajia syyllistäväksi, vaikka suurin osa maailman jätetonneista on muuta kuin yhdyskuntajätettä.

Kun yhdyskuntajätteen määrän vähentämisen ja kierrätyksen tavoitteet on asetettu korkealle, kuluttaja syyllistyy. Siis se sama ristoreipas, joka kiikuttaa alumiinifolion tilkun metallinkierrätykseen samalla kun naapurin toimistolla laskeskellaan teollisuusyrityksen jätetonnistojen määriä.

Toki paljon jätettä tuottavilla aloilla hoidetaan ympäristövelvoitteet yleensä sääntelyn mukaan.

Kuluttaja ei heitä jätteen mukana menemään pelkkää esinettä, sillä sen mukana seuraavat valmistusketjun ympäristörasitukset.

Ruokahävikin vähentäminen, kierrättäminen, kiertotalous ja vastuullinen kuluttaminen ovat tietysti todella tärkeitä asioita, mutta silti, yksittäinen ihminen ei voi äkkiseltään vaikuttaa valinnoillaan määrättömästi.

Osa esineistä on alun pitäen suunniteltu poisheitettäviksi ja pakkausmuovit on laitettu tuotteiden ympärille pyytämättä. Parhaimmillaan yksittäisten kuluttajien valinnat alkavat kuitenkin yhdessä ohjata asioita.

Kertakäyttöisyyden vähentämien vaikkapa muovipilleistä tai muovipusseista luopumalla on eteenpäin menemistä, mutta jäteasian koko kuvaa ei voi tihrustella mehupillin läpi.

Tilastojen ja keskustelun muutoksista huolimatta peruskysymykset ihmisen toiminnassa ympäristön suhteen pysyvät samana. Mistä saadaan resurssit jatkuvalle kasvulle? Miten hoidetaan siinä sivussa syntyvät ongelmat eli ympäristöasiat ja jätteet?

Jäte on sitä, mikä rajataan pois. Puutarhatuolin siirtäminen roskakatokseen tekee siitä jätteen.

Ihmisen suhde tavaroihin ja jätteeseen ei ole kiveen kirjoitettu. Kyse on kulttuurillisesta asiasta, joka voi muuttua ja jota voi muuttaa.

Veera Kinnusen väitöskirja Tavarat tiellä: Sosiologinen tutkimus esinesuhteista muutossa (2017) tutkii ihmisten tavarasuhdetta.

Kinnunen esittää, että tavoite kiertoyhteiskunnasta haastaa ihmiset tunnistamaan myös jätteeksi luokitellut ja ei-halutut materiaalit niin sanotusti hoivan aiheeksi. Tästä yksi esimerkki on bokashi-kompostointimenetelmä, jossa keittiöjätteet kompostoidaan kotona mikrobien avulla mullaksi.

Jätteen ympärillä on mielenkiintoista tutkimusta.

Lapin yliopiston professori Jarno Valkosen vetämä tutkimushanke Jätteen yhteiskunta: aineellisen ylijäämän kanssa eläminen sai kesäkuussa Suomen Akatemialta 360 000 euron rahoituksen. Projektin tavoitteena on tuottaa uudenlaista ymmärrystä jätteestä ja sen roolista yhteiskunnassa.