Pihvit verolle!
Ennen kaikki oli paremmin. Autoissa oli kunnon moottorit, menovesi oli halpaa, sähköä tuli huokeista hiilivoimaloista, ruokana oli lihaa kaikissa eri muodoissaan ja elämästä saattoi nauttia ilman viherhippien ärsyttävää ilmastoininää.
Näinköhän. 60-luvulla suomalaiset söivät lihaa puolet nykyisestä. Kuitenkin ehdotukset lihansyönnin vähentämistä saavat oitis täyslaidallisen. Monien mielestä tällainen humpuuki rikkoo perinteisiä, pyhiä suomalaiskansallisia arvoja. Onhan rajoittamaton lihansyönti ihmisoikeuksista tärkein.
Pariisin ilmastosopimus astui voimaan viime viikolla. Sopimusvaltioiden päästövähennyslupaukset eivät kuitenkaan riitä pysäyttämään ilmaston lämpenemistä siedettävälle tasolle.
Kaiken kukkuraksi kyse on vain lupauksista. Käytännön suunnitelmat tavoitteiden saavuttamiseksi ovat vielä harvassa.
Tuskin olemme vielä edes ymmärtäneet, kuinka perustavanlaatuisia muutoksia elintapoihimme tarvitaan.
Eläintalouden osuus kasvihuonekaasuista on YK:n mukaan noin 10–25 prosenttia. Yksi naudanlihapihvi tuottaa kasvihuonekaasuja saman verran kuin 30 kilometrin autoilu.
Ympäristöjärjestö WWF:n mukaan karjankasvatus, viljelysmaiden lisääminen sekä patojen ja teiden rakentaminen uhkaavat tuhota maapallolta liki Irlannin pinta-alan verran sademetsää. Viime vuosina hakatuista sademetsistä jopa neljä viidesosaa on lihakarjan laidunmaana. Lopuilla viljellään rehua.
YK:n arvion mukaan maailmassa on 9 miljardia ihmistä vuonna 2050. On vaikeaa nähdä, miten päästötavoitteet voitaisiin saavuttaa, jos emme muuta ruokailutottumuksiamme.
Yksi naudanlihapihvi tuottaa kasvihuonekaasuja saman verran kuin 30 kilometrin autoilu.
Markkinatalous toimii parhaiten, kun tuotteen hinnassa huomioidaan sen yhteiskunnalle aiheuttamat kustannukset.
Siksi suomalaiset maksavat tupakka-, alkoholi- ja polttoaineveroa. Makeisvero kuopattiin, mutta tilalle on ehdotettu sokeriveroa.
Verojen joukosta puuttuu kuitenkin yksi: lihavero.
Jos epäterveellisen punaisen lihan kilohintaan lisättäisiin euro veroa, jauhelihapaketin hinta nousisi 40 senttiä. Samalla valtion kassaan saattaisi kilahtaa jopa 300 miljoonaa euroa. Sillä voisi rakentaa vaikka pari Guggenheim-museota tai yhden Tampereen pikaratikan. Joka vuosi.
Kaupoissa ja ravintoloissa on usein vaikeaa kyetä eettisesti ja terveydellisesti kestäviin valintoihin. Moraalinen selkärankaisuus olisi huomattavasti helpompaa, jos kiitos siitä näkyisi numeroina tiliotteella.
Lihavero ohjaisi ylipainon kanssa kamppailevia suomalaisia syömään terveellisemmin ja ekologisemmin. Kokolihapihvit jäisivät juhlaherkuksi, arkiruoissa punainen liha korvattaisiin kanalla tai kasviksilla. Kenties Suomen tuhansien järvien antimetkin tulisivat paremmin käytetyiksi.
Ja ei, lihavero ei puuttuisi kenenkään yksilönvapauteen eikä tekisi lihansyönnistä laitonta. Kieltolait ovat asia erikseen.
Lihaveron ehdottaminen olisi Suomessa lähestulkoon poliittinen itsemurha.
Siitä huolimatta maailman muuttuminen olisi syytä ottaa tosissaan täälläkin.
Todellinen johtajuus on oikean suunnan näyttämistä silloinkin, kun edessä oleva polku ei ole mieluisa.