Muistaako tekijätyyppi pysähtyä pohtimaan?

Keskustaan tuli harvinaisen kovaa tekemisen meininkiä vuoden 2015 eduskuntavaalien alla. Suomi kuntoon ja tekijätyypit touhuamaan!

Puheenjohtaja Juha Sipilä on toistanut lukuisia kertoja, että keskustalaiset ovat tekijämiehiä ja -naisia. Kun toiset puhuvat, keskustalaiset tekevät. Hallitusvastuussakin tekojen on annettu puhua. Moni teko todella näkyy taloudessa ja työllisyydessä.

Unohtuuko tekemisen keskellä kuitenkin pysähtyä pohtimaan asioita? Unohtuuko kysyä, miksi tätä kaikkea oikein tehdään?

Parempi olla aliarvioimatta sitä puhumistakaan, saati harkitsevaisuutta ja pitkäkestoista pohdiskelua. Muutos on varminta silloin, kun se lähtee asenteista.

Ei tekemisen meininkiä tietenkään pidä väheksyä. Tumput suorina asioita ei saa aikaiseksi.

Silti myös omaan kriittiseen ajatteluun pitää kannustaa. Varsinkin nyt, kun kaikki mahdollinen tieto ja kaikki mahdolliset valheet ovat netissä kaikkien saatavilla.

Somen hyvä ja paha puoli näkyvät julkisuudessa selkeästi. Viime vuosina ovat huolettaneet ne pahat puolet, mutta ehkä ne hyvätkin puolet alkavat vallata alaa.

Some on täynnä oman elämänsä tekijätyyppejä.

Nopeaan mielipiteenmuodostamiseen ei tarvita kuin ärsyke, ja sitten hihat pistetään heilumaan näppäimistön painikkeilla.

Politiikassa tekijätyypit vievät soten maaliin, tekevät maakuntauudistuksen ja luovat työpaikkoja. Syvyys ja tarkoitus tälle toiminnalle löydetään, kun ihminen on osannut selittää itselleen ja toisille sen, miksi mikäkin asia on tärkeä. Syvä ymmärrys tulee myös vastaanottavaisuudesta; siitä, että aidosti punnitsee muiden näkemyksiä.

On tajuttoman tyydyttävää, kun näkee oman ajattelunsa kehittyneen. Ei pelkästään niin, että on oppinut kourallisen uusia faktoja, vaan myös niin, että on oppinut ajattelun malleja ja valmiuksia. Kun osaan ajatella tavalla a, opin ymmärtämään myös faktat b ja c.

Keskustalla on edessään vaikeat vaalit. Niihin tekijäpuolue menee tekemään sloganinsa mukaisesti Suomen arvoisia tekoja. Sloganissa on mainittu sekä arvot että teot. Teot kuitenkin pistävät silmään enemmän.

Keskusta luottaa siihen, että teot puhuvat puolueen puolesta. Puolue kykenee tekemään vielä lisääkin. Mutta miten keskusta välittää äänestäjille sen, mitä puolue ihannoi ja mitä se tavoittelee tulevaisuudelta? Tämä viesti on löydettävä uudestaan.

Santeri Alkiota ihaillaan, koska hän oli kaukonäköinen yhteiskuntafilosofi ja idealisti. Hänen ehkä tärkein opetuksensa, ”ihmisyys ja sen kehitystarve on pantava kaiken yhteiskunnallisen ja valtiollisen uudistamisen pohjaksi”, tarvitsee sisältönsä tänäkin päivänä.

Ihmisyyden kehitystarpeen seuraava askel voisi olla syvällisen ajattelun kunnianpalautus.