Mentäisiin yhdessä palakauppaan

Ensimmäiset tulivat Jugoslavian hajoamisen jälkeen.

Heitä seurasivat yönmustat sudanilaiset. Sitten ne isot ja pelottavan näköiset miehet, jotka osoittautuivatkin oikein mukaviksi.

Lumisten metsien keskellä sijaitsevalla suomalaispaikkakunnalla on totuttu monenlaisiin asukkaisiin. Kaikkien kanssa on tultu toimeen. Kaikki ovat kehuneet viihtyvänsä.

Uusien tulijoiden oli tarkoitus tuoda pysyvääkin apua väestökadosta kärsivään kuntaan. Tuskin kukaan on jäänyt.

Suurkaupungin ihmisvilinään tottunut ei välttämättä kotiudu suomalaisen hiljaisuuden keskelle, vaikka kotoutuisikin Suomeen.

Poikkeuksiakin on. Sekin nuori somalimies, joka käväisi pääkaupunkiseudulla töitä etsimässä, mutta palasi pian takaisin Lieksan seudulle ja hoitaa nyt tyytyväisenä tuhatta kanaa.

Osa Suomessa nyt olevista turvapaikanhakijoista saa myönteisen päätöksen.

Sen jälkeen heille on löydyttävä asuntoja eri puolilta maata.

Kuntapaikoista pitäisi nyt tehdä päätöksiä aika nopeasti.

Yksikään kunta ei ole kieltäytynyt osallistumasta, mutta kaikkialta ei asuntoja löydy. Joillakin kunnilla taas on tyhjillään kokonaisia kerrostaloja.

Tietenkään pelkkä asunto ei riitä.

Kotouttaminen onnistuu parhaiten, jos siinä on mukana koko yhteisö.

Otetaan siis käytännöllinen asenne: nämä ihmiset ovat nyt täällä. Katsotaan eteenpäin ja etsitään ratkaisuja.

Mikä olisi parasta kaikkien kannalta?

Keskustan politiikka- ja toimintapäivillä Tampereelle maalailtiin kuvia siitä, mitä kaikkea hyvää voidaan saada aikaan.

Jos yhteisöllisyys lisääntyy, siitä hyötyvät kaikki. Hiipuva kunta saa uutta vireyttä, reippaat eläkeläiset mielekästä tekemistä, vanhukset ulkoiluttajia.

Ja nuori polvi oppii alusta saakka näkemään, miten pieni maapallo on. Meitä on täällä monen värisiä, puhumme eri kieliä, harjoitamme eri uskontoja ja syömme erilaisia ruokia, mutta olemme kaikki ihmisiä. Samanlaisia ja saman arvoisia.

Heti alussa pitää ottaa mukaan kaikki kunnassa toimivat järjestöt ja yhdistykset: maamiesseura, metsästysseura, urheiluseurat, martat, partiolaiset, yrittäjäyhdistys, kylätoimikunnat… Ja tietysti seurakunnat ja koulut.

Kolmasosa suomalaisista tekee jo vapaaehtoistyötä. Tutkimusten mukaan toinen kolmannes on pyydettäessä valmis lähtemään mukaan.

Melkoinen voimavara.

Tampereelta vielä sellaisetkin terveiset, että kuntaan tulevat uudet ihmiset eivät saa jäädä vain avustuksen kohteiksi.

Ja he ovat – he haluavat olla – itse vastuussa itsestään ja tekemisistään.

Heidän on saatava myös auttaa ja osallistua. Olla hyödyksi.

Jugoslaviasta tulleille kalustettiin aikoinaan asunnot valmiiksi ja ommeltiin verhotkin ikkunoihin.

Oltiin niin ystävällisiä ja vieraanvaraisia.

Nyt mentäisiin yhdessä kirpputorille ja palakauppaan. Kyseltäisiin ompelukonetta lainaksi.