Maski-exit
Hiljattain lähikaupassa käydessä koin hämmästyksen hetkiä.
Ensimmäistä kertaa koskaan maski tuntui pysyvän naamalla kunnolla. Lappu ei noussut koko ajan sietämättömästi silmille, eikä jatkuvaa korjailua ja näpelöintiä tarvittu. Nenä tuntui tosin taittuvan melkein kaksin kerroin.
Jälkikäteen tarkasteltuna huomasin maskin olevan normaalia pienempää kokoa. Jos moinen olisi osunut kohdalle aiemmin, olisin ehkä suhtautunut koko härpäkkeeseen piirun tai pari myönteisemmin.
Kieltämättä maskeja vastaan tuli alkuun pullikoitua periaatteellisistakin syistä, vähän kuin Tintti-sarjakuvien äreän kapteeni Haddockin hengessä.
Kun STM julkisti viime kesänä paljon polemiikkia herättäneen pikaselvityksensä maskien hyödyttömyydestä, hihkuin riemusta. Mekan pyhiinvaeltajiin perustuvasta tutkimuksesta kiistellään yhä, mutta viime kesän se saattoi vielä vapaalle hengittämiselle pelastaa.
Sittemmin maskien käyttöön on ollut pakko sopeutua, mutta maskiuskoon en ole kääntynyt. Kun itsellä maski sujahtaa kaupasta tullessa taskuun tai roskikseen sekunneissa, maskeissa ulkoilevissa ihmisissä riittää ihmettelemistä – saati niissä, jotka autoilevat maski päässä yksin.
Kun näen kaduille tai ulkoilureitille piittaamattomasti heitetyn maskin, tunnen suorastaan pyhää vihaa.
Tavallisen sinisen kertakäyttömaskin hajoaminen vie kuulemma noin 500 vuotta: jos Mikael Agricola olisi heittänyt maskin maahan viedessään ABC-kirjaansa painoon, siitä olisi tänäkin päivänä vielä rippeet jäljellä. Haitalliset mikromuovit jäävät riesaksi luontoon vielä pitkään sen jälkeen.
Sitä en sentään kiistä, etteikö vaikkapa ruuhkabussissa maskista voi jotain hyötyä ollakin.
Maskimaailman epämukavuudessa oma elämänpiirikin on kutistunut rusinaksi. Potentiaaliset tartuntatilanteet ovat siinä sivussa vähentyneet merkittävästi.
Maskeilun vahvasta ”toivotaan toivotaan” -mausta ei silti pääse: kun ei oikein muutakaan keinoa ole, yritetään sitten näitä.
Suoraan sanoen joka puolelta fuskaavan lapun ripustaminen naamalle ei ole vakuuttanut kaikkialle tunkeutumaan kyenneen vihulaisen torjunnassa. Tiukankaan maskikurin maissa virus ei ole pysähtynyt. Sen sijaan Suomessa saatiin viime kesänä painettua tartunnat lähes nollaan, vaikka maskeja ei juuri kukaan vielä käyttänyt.
Pandemian mentyä tieteellinen tutkimus saisi kyllä selvittää juurta jaksain, mitä hyötyä maskeista on ollut. Ainakin aineistoa pitäisi löytyä nyt muualtakin kuin Mekan kävijöiltä.
Niin naurettavaa kuin se onkin, itse odotan maskeista vapautumista jopa enemmän kuin omaa koronapiikkiä. Ennen sitä kun elämä ei henkisesti oikein entiselleen palaa.
Maski-exitissä alkaisi olla pikku hiljaa aika ottaa ensimmäiset askeleet, muuten kesä-Suomen avaaminen jää torsoksi. Lappu naamalla ainakaan itse en teatteriin, elokuviin, urheilukatsomoon enkä konserttiin lähde.