Kiusallisia kysymyksiä
Keskustassa on nyt muutaman viikon verran harjoitettu armotonta itseruoskintaa heikon kuntavaalituloksen johdosta. Useammalla suulla on todettu, että keskusta ei kyennyt kuntavaaleissa puhuttelemaan nuoria kaupunkilaisia.
Lohtua keskustalaisille saattaa tuoda se, että puolue ei ole tämän tuskansa kanssa yksin.
Samaa painia käy omalla tahollaan rakas kilpakumppani SDP.
Sekä keskustaa että SDP:tä vaivaa sama ongelma kuin monia muitakin vanhoja länsimaisia puolueita: 1900-luvulla äänestäjiä puhutellut viesti ei kosketakaan 2000-luvun liikkuvia äänestäjiä, jotka haluavat jotain kiinnostavampaa, jotain koskettavampaa, jotain henkilökohtaisempaa.
Perinteisten puolueiden kyvyttömyydessä vastata uuden, entistä lyhytjänteisemmän äänestäjäkunnan odotuksiin ei ole kyse pelkästään suomalaisesta ilmiöstä.
Donald Trump nousi Yhdysvaltain presidentiksi vanhan valtaeliitin ulkopuolelta.
Hänellä oli tarina, joka vetosi äänestäjiin juuri tässä ajassa.
Ranskassa presidentinvaalit mylläsivät koko perinteisen puoluejärjestelmän uusiksi.
Ympäri Eurooppaa on nähty, että populistiset puolueet ja ehdokkaat ovat valmiita nopeasti täyttämään sen tilan, joka vanhojen valtapuolueiden kannatuskadosta syntyy.
Aika näyttää, onko ilmiö pysyvä.
Selvää kuitenkin on, että demokraattiset järjestelmät ovat kansainvälisessä murroksessa, joka pakottaa viime vuosisadalla perustetut puolueet uudistumaan – jälleen kerran.
Britanniassa Tony Blair keksi 1990-luvulla työväenpuolueen uudelleen kehittämällä ”kolmannen tien”; Bill Clinton teki saman USA:n demokraattipuolueelle.
Eikä aatteen uudistaminen ole vieras ilmiö myöskään Maalaisliitto-keskustan historiassa; keskustalle on povattu useampaan otteeseen auringonlaskua, mutta puolue on aina onnistunut luomaan nahkansa uudelleen.
Kysymys kuuluu, miten se tällä kertaa tehdään?
Keskustan varapuheenjohtaja Antti Kurvinen tarttui tähän kysymykseen tarmolla kuntavaalien jälkeisessä Suomenmaan kolumnissaan.
Ongelmana Kurvisen mukaan on, ettei keskustalta löydy suoria ja selkeitä kantoja moniin sellaisiin ongelmiin, joihin opiskelemaan lähtevä nuori törmää.
Silloin katseet helposti kääntyvät niihin puolueisiin, joilta löytyy helpoilta ja oikeilta tuntuvia vastauksia nuorta koskettaviin kysymyksiin.
”Keskustalaisissa perheissä on totuttu käsittelemään tiettyjä asioita sukupolvien ajan. Ne asenteet ja asiat, mitä isä tai isoisä painottivat kotona, eivät itsenäistyvän nuoren arjessa välttämättä olekaan aina se ykkösjuttu”, Kurvinen totesi.
Kurvisen mukaan keskustan pitäisi puhua myös vieraista ja kiusallisista asioista, kuten luonnonsuojelusta ja maahanmuutosta.
Ymmärrystä kaupunkilaiselle elämänpiirille löytyy toki keskustastakin.
Pääkaupunkiseudun järjestötoimijoilla on tietoa ja näkemyksiä helsinkiläisiä kiinnostavista asioista, ja puolueella on aktiiviset nuoriso- ja opiskelijajärjestöt, jotka ovat valmiita puhumaan emopuolueelle kiusallisistakin kysymyksistä.
Mielikuvat ja viestintä eivät kuitenkaan ratkaise kaikkea.
Hallituksen puoliväliriihi muistutti, mitä politiikka kuitenkin lopulta on: konkreettisia päätöksiä ja arvovalintoja.
Myönteistä mielikuvaa on helpompi ylläpitää ja kannatusta kerätä silloin, kun kerrottavana ei ole ikäviä leikkauspäätöksiä vaan satsauksia äänestäjien arvostamiin asioihin kuten koulutukseen ja turvallisuuteen.
Ja kun heikompiosaisten asemaan tehdään parannuksia, voi köyhän asiastakin puhua uskottavasti.