Karkkia ja käsidesiä
Kaksi viikkoa ennen varsinaista kuntavaalipäivää se sitten vihdoin tapahtui. Sain parilta ehdokkaalta suoraan henkilökohtaisesti ensimmäiset näitä vaaleja varten valmistetut kampanjatuotteet.
Toinen jakoi läpinäkyvään folioon käärityn toffeekaramellin ehdokasnumerolla ja -tiedoilla varustetun esitelappusen kera. Toinen kandidaatti puolestaan sujautti kouraani pienen purnukan, joka sisälsi käsidesiä ja johon oli kirjoitettu tussilla ehdokkaan numero.
Täytyy tunnustaa, että näistä sinänsä pienistä tuotteista tuli kokoaan huomattavasti parempi fiilis. Eikä pelkästään sen takia, että karkille ja käsidesille on olemassa jatkuvaa käyttötarvetta.
Edellä kuvatuissa kolean maanantaiaamupäivän tapahtumissa kyse olikin enemmän symboliikasta. Vapautumisen ajan uudelleen alkamisesta.
Pitkään näytti nimittäin siltä, että kesäkuulle siirretyt kuntavaalit joudutaan käymään ilman minkäänlaista face to face -kampanjointia. Koronatilanteen parantuminen antoi kuitenkin mahdollisuuden, josta kiittää erityisesti suomalainen demokratia.
Vaikka vaalikampanjat saavat tänä päivänä yhä uusia ulottuvuuksia ja digitaaliset vempaimet ovat lähestulkoon jokaisen aktiivikansalaisen ulottuville, niin live-kohtaamisten ja vaalitilaisuuksien täydellinen puuttuminen olisi jättänyt tyhjiön sekä katukuvaan että kansalaisten mielikuviin.
Samalla jää vähemmälle turha spekulointi siitä, ketä ehdokasta tai mitä puoluetta täydellinen poikkeustilanne kampanjoinnin suhteen olisi suosinut.
Somevaaleiksi povattujen kuntavaalien ennakkoäänestys on osoittanut, että suomalaiset ovat oppivaista ja sopeutuvaista kansaa.
Drive in -äänestyspaikat ovat toimineet pääosin moitteettomasti, eikä ”perinteisempi” äänestäminen ole sekään tökkinyt, kun koronaturvallisuudesta huolehditaan esimerkillisesti.
Päätös ennakkoäänestysajan pidentämisestä lienee sekin pieni askel oikeudenmukaisemman demokratian suuntaan.
Kun rajoituksia puretaan suurimmassa osassa maata, pääsevät ehdokkaat ja heidän taustatiiminsä suunnittelemaan kampanjoiden loppukiriä uudesta näkökulmasta.
Mikä mainosväline voisi toimia parhaiten? Minkälainen tuote puree ehdokasta vielä miettivän äänestäjän tajuntaan ja jää mieleen vaalipäivään asti?
Areena on vapaa eikä kekseliäisyydellä tunnetusti ole rajoja. Kunhan toimitaan hyvän maun ja voimassa olevien rajoitusten puitteissa.
Moni pitää vaalimainontaa turhan krääsän jakamisena ja jopa luonnonvarojen tuhlaamisena. Yhteisen edun ajamisella ja kansanvallan toteutumisella on kuitenkin hintansa, jota tuskin kenenkään käy kiistäminen.
Ja jos niihin jaettaviin kampanjatuotteisiin vielä mennään, niin kukaan tuskin voi väittää käsidesin olevan ”turhaa krääsää” edes tautitilanteen parantuessa. Ja kyllä se perinteinen karkkikin aina maistuu. Vaalikojulta saatu karkki erityisesti.