Kaikki mukaan

Viikonloppuna voisi nukkua pitkään, lukea rauhassa lehden ja lähteä sitten ulos. Voisi leikata nurmikon, pinota puita rantteella, kerätä kiviä pellolta, mennä lentopallo-otteluun tai viettää aikaa perheen kanssa.

Siitä huolimatta he kiertävät ympäri Suomea pohtimassa isänmaan ja Suomen keskustan tulevaisuutta.

Ja me tulemme paikalle, täytämme salin epämukavat tuolit. Takapenkistä alkaen, kuten tapa on.

Gallupit kertovat, että moni on pettynyt keskustaan. Monet taas uskovat vakaasti, että suunta on jo kohti parempaa. Siitä kertovat kevään piirikokousten osanottajamäärät. Siitä kertoo kiinnostus Sotkamon kokousta ja siellä tehtäviä valintoja kohtaan.

Keskustan varapuheenjohtajaehdokkaat ja kaksi puoluesihteerikandidaattia arvelevat, että juuri nyt tärkeimmät sanat voisivat olla: ”Kaikki mukaan”.

Julkista taloutta on pantu kuntoon, kuten keskusta ennen viime vaaleja lupasi. Talous on kääntynyt kasvuun ja työpaikat lisääntyneet.

Kaikki eivät kuitenkaan ole päässeet mukaan. Seuraava tavoite on varmistaa, että eriarvoistuminen pysäytetään: kasvun hedelmät kuuluvat kaikille.

Kokoussalista ja auditoriosta toiseen rientävät ehdokkaat vakuuttavat, että Santeri Alkiota ei ole unohdettu. Eikä unohdeta.

He myös muistuttavat, että vähäosaisia ei auteta pelkästään rahalla. Vähintään yhtä tärkeää on ”vahvistaa itseauttamiskykyä” ja luoda edellytykset sille, että jokainen voi kokea olevansa osallinen, täysivaltainen yhteiskunnan jäsen.

Nykypäivän köyhyys on erilaista kuin Alkion aikoihin. Eikä aina niin näkyvää.

Ihmisellä voi olla työpaikka, mutta palkka ei riitä elämiseen. Tai hän kamppailee pätkätöiden, osa-aikaisuuksien ja tukien viidakossa. Ei uskalla perustaa perhettä.

Ihmisellä voi olla iso navetta, mutta on myös valtavat velat. Yksinyrittäjä tekee töitä kellon ympäri, mutta tuotto ei koskaan riitä työntekijän palkkaamiseen.

He eivät riennä poliittisiin tilaisuuksiin tai mielenosoituksiin. Ei ole aikaa.

Mutta hekin seuraavat uutisia ja he äänestävät.

Ehdokkaat ymmärtävät, että tärkeintä on kuulla ihmisten viesti, ottaa heidän ongelmansa vakavasti.

Varapuheenjohtajaehdokkaat ovat valmiita kiertämään uutterasti ja toivovat pääsevänsä muuallekin kuin kunnantoimiston kokoustiloihin. He tahtovat kohdata muitakin kuin ”umpikepulaisia”.

Puoluesihteeriehdokkailla on selkeitä linjauksia siitä, miten yhteydenpitoa parannetaan ja miten puolueen jäsenet ja muutkin asioista kiinnostuneet voisivat päästä mukaan asioiden valmisteluun.

Siis enemmän politiikkaa puoluetoimintaan – ja kaikki mukaan.