Hannes Hynönen opetti meitä
Se oli nopeasti kaikkien medioiden ykkösuutisten joukossa.
Tiistain uutisvirta oli täyttynyt yhteiskuntasopimuskiistelystä, hallintarekisterihankkeen hautaamisesta ja väkivallan lisääntymisestä.
Sitten uutisiin putkahti tieto sotaveteraani Hannes Hynösen, 102, poismenosta.
Hurmaavaksi ja iloiseksi luonnehditun Hynösen elämänlangan katkeaminen tuntui koskettavan monia, itseänikin.
Hetken asiaa sulateltuani oli kuitenkin pakko kysyä, kuka tämä herrasmies oikeastaan oli.
Miten hänestä, tavallisesta veteraanista, tuli hyvin lyhyessä ajassa niin merkittävä henkilö, että presidenttikin vieraili hänen syntymäpäivillään ja tiedotusvälineet toisensa perään janosivat hänen kommenttejaan?
Se on ainakin selvää, ettei Hynönen pyrkinyt julkisuuteen itse. Hän sattui saamaan kutsun Linnan juhliin juuri silloin, kun hänenlaiselleen ihmiselle oli julkisuudessa tilausta.
Häneen kiteytyi paljon sellaista, mitä me laman ja yleisen maailmanpoliittisen epävarmuuden kurmuuttamat suomalaiset suorastaan janosimme. Hän oli elävä esimerkki siitä, että kaikesta voidaan selvitä.
Hynönen oli elänyt läpi sortovuosien, sisällissodan, toisen maailmansodan, jälleenrakennuksen ja sitä seuranneet vuosikymmenet.
Hän oli itse syntynyt vaatimattomaan torppariperheeseen, kokenut köyhyyden, ollut rintamalla, pitänyt maatilaa ja kasvattanut seitsemän lasta.
Hän tiesi, mitä on kova elämä ja silti hän uskoi, että eteenpäin kannattaa pyrkiä.
Hän oli kuin hellyttävä isähahmo, joka elämänkokemuksellaan saa nykyhetkeen vähän perspektiiviä.
Ylitse muiden oli kuitenkin Hannes Hynösen ilo.
Hymy tuntui asuvan hänen kasvoillaan. Vakavamman ilmeen aikana suupielet tuntuivat nykivän jo seuraavaa hymyä kohti.
Jutustelullaan hän hauskuutti ihmisiä kuin ohimennen. Puheissa kaikui vilpitön pikkupoikamaisuus, mutta silti niissä oli viisas sisältö, josta saattoi ammentaa itselleenkin jotain.
Ilo oli Hynöselle syvä elämänasenne, josta hän tuntui saavan pulppuavan voimansa. Linnun laulukin oli hänelle suuren riemun aihe.
Hynösen asenteessa on myös paljon opittavaa meille nuoremmille suomalaisille.
Hän muistutti, että elämän kokeminen mielekkääksi on paljon itsestä ja omasta asenteesta kiinni. Hän myös kehotti välttämään turhaa purnaamista.
– Eihän täällä nyt niin huonosti pitäisi asiat olla, Hynönen sanoi Ilta-Sanomien haastattelussa vuosi sitten.
Välillä tuntuu, että ne ovat teemoja, joita ei enää nykyisin saisi sanoa ääneen. Hynösellä, jos jollakin, oli kuitenkin varaa lausua niin.
