Entistä rankempaa sadetta
Nopeasti kehittynyt ukkosrintama jytisytti rannikkoseudulla yhteensä 3 000 maasalamaa ja 16 000 pilvisalamaa. Kolmen tunnin aikana satoi virallisella mittausasemalla vettä peräti 56 millimetriä.
Kadut lainehtivat, alikulkukäytävät menivät tukkoon ja kellareihin tulvi vettä. Tulvan saartamaksi jääneistä autoista pelastettiin ihmisiä.
Tämäntyyppiset raportit elokuisen kesäsään erityispiirteistä ovat Suomessa yhä tavallisempia. Niin etelässä, pohjoisessa, idässä kuin lännessäkin.
Perinteisten sääilmiöiden vaihtelut ovat paitsi yleistyneet, niin muuttuneet myös normaalia voimakkaammiksi.
Enää ei tarvitse ihmetellä, kun ison salamamäärän osuessa tietylle alueelle ukkonen iskee ja salamat leiskuvat totuttua huomattavasti rajummin.
Puhutaan supersolutyyppisestä ukkosesta, johon kuuluu puuskaa, sadetta ja monia muitakin ilmiöitä. Voimakkaiden ukkosrintamien elinikä on myös pidempi kuin tyypillisten iltapäiväukkosten, jotka kestivät pisimmillään ehkä noin tunnin verran.
Uunituoreen väitöskirjan mukaan myös rankkasateet ovat voimistuneet Pohjoismaiden ja Baltian alueella sekä lyhyellä että pidemmällä aikavälillä. Lisäksi rankkasateita esiintyy myöhemmin vuodesta kuin viime vuosisadan alussa.
Omat kenttätason havainnot tukevat vahvasti sekä uutisia että tieteellisten tutkimusten tuloksia.
Melontaretken keskeyttämisessä ukkoskuuron takia ei sinänsä ole mitään ihmeellistä. Mutta jos salamointi kestää huomattavasti kauemmin kuin mitä rankimmistakaan ennusteista pystyy päättelemään, on kyse jostain ennenkokemattomasta ilmiöstä pohjoisilla leveysasteilla.
Samanlainen säätilan äkkikeikahtaminen tapahtui heinäkuisella vaellusretkellä laskeutuessani Karigasniemen Ailigas-tunturin rinnettä alas.
Tiedossa toki oli, että tunturiolosuhteissa sää voi muuttua nopeastikin. Mutta se vauhti, jolla lähes kananmunan kokoiset rakeet alkoivat piiskata vasten niskaa, yllätti totaalisesti. Pään kääntäminen olisi aiheuttanut sen verran kipua, että sitä ei kannattanut kovimman kuuron aikana edes harkita.
Jotain outoa ja ennennäkemätöntä ilmastossamme on siis tapahtumassa. Ilmastonmuutos on myös omalta kohdaltani nyt huomattavasti konkreettisempi asia kuin ohimennen kuultu uutispätkä Etelä-Eurooppaa vaivaavasta kuivuusongelmasta.
Samaan aikaan mediassa puhutaan jatkuvasti siitä, kuinka globaali energiapula uhkaa nostaa sähkön hintaa tulevan talven aikana kolminkertaiseksi.
Mitä näistä ilmiöistä sitten pitäisi oikein ajatella?
No ainakin se, että sodan ja ilmastonmuutoksen katastrofaalisilta vaikutuksilta ei todellakaan ole enää turvassa edes täällä pohjoisessa lintukodossa.
Ja ehkä hyvä niin, sillä kyseisten ilmiöiden torjunta on nyt otettava entistä vakavammin myös jokapäiväisessä arkielämässä.
