Timo Kaunisto:

Biokaasusta kansanautoilua

Blogi

Osallistuin viime viikolla biokaasualan vaalipaneeliin. Se käytiin korona-ajalle sopivasti digitaalisena mutta osallistujatahojen määrä ilahdutti. Langoilla – tai paremminkin kuiduilla – oli äänessä ja kuulolla parisataa alan toimijaa.

Heidän viestinsä oli mielenkiintoinen. Biokaasulaitosten tuottamalla liikennepolttoaineella ja ravinnekierrätyksellä olisi tiikerinloikan paikka. Ala on kyllä pikkuhiljaa päässyt alkuun mutta poliittinen puhti todelliseen läpimurtoon on jäänyt saamatta.

Nyt toimijat olivat varovaisen tyytyväisiä. Hallitusohjelmaan on kirjattu lupauksia sekä laitostuesta että syötetuesta. Molempia on myös edistetty ja on lupa odottaa, että asiat menevät toivotulla tavalla maaliin tulevien vuosien aikana.

Edellyttäen, että biokaasumyönteinen hallitus säilyttää valtakirjansa. Kaasulla tuotettu liikenteen energia voisi melko nopeastikin nelinkertaistua ja automäärä kymmenkertaistua. Kaasutankkausasemien lukumäärä on kasvanut viime vuosina ja uusia on rakenteilla. Kaasuautoilulla on myös imua, sillä se on edullista ajoa. Viime viikkojen raakaöljyn hinnannousu saa monen harkitsemaan kaasuauton hankkimista.

Kaasuautoissa onkin alan suurin kysymysmerkki juuri nyt. Päästöpoliittinen tuuli on viime vuodet suosinut sähköautoilun nousua. Monet autovalmistajat ovat luopuneet tai selvästi vähentäneet kaasuautotuotantoaan. Myös käytetyt kaasuautot imuroidaan nyt tarkkaan jälkimarkkinoille. Tästä voi tulla paha pullonkaula juuri henkilöautopuolella sillä raskaamman kaluston liikuttajana kaasu kyllä kuuluu valikoimiin.

Polttomoottorin syyllistäminen on typerää ja tarpeetonta. Kaasu ei ole kaikkien ratkaisu mutta Suomessa se voisi olla iso osa liikkumisen tulevaisuutta.

Käytännön vihreys on tervettä paikallisuutta ja järkevää nuukuutta.

Runsas viikko sitten kuuntelin remonttihommien lomassa Ylen Maailmanpolitiikan arkipäivää -lähetystä Kongon kobolttikaivoksilta. Oli surullista kuulla, kuinka epäeettisesti suuri osa akkuteollisuuden tarvitsemasta raaka-aineesta louhitaan. Sähköautoilun moraali näyttää jääneen Teslan mediaseksikkyyden varjoon.

Itse olen ollut mukana biokaasuhankkeita seuraamassa ja pönkkäämässäkin 2000-luvun alusta saakka. Olin myös mukana laatimassa eduskunnan ympäristövaliokunnan Itämeri -raporttia vuonna 2010. Siinä biokaasulaitosten verkosto nostettiin avaintekijöiden joukkoon vesistöjen ravinnekuorman keventämisessä. Raportin henki oli mahdollistava ja kannustava, ei syyllistävä. Kataisen hallitus ei siihen juuri tarttunut ja hiljaisempaa on politiikkapuolella ollut tähän asti.

Biokaasu jäi osin tuulienergian nosteen alle. Tuuli-investointeja oli välttämätöntä tukea alkuun syöttötariffilla, joka jälkikäteen arvioiden oli turhan antelias. Uusiutuvan energian muotoja ei ole syytä asettaa vastakkain mutta tässä kohtaa biokaasu unohtui. Nyt kaasu voisi osaltaan nousta kattamaan turpeen jättämää kuoppaa.

Turvesoiden pohjat ovatkin jo olleet tutkimuksen kohteena. Niillä voitaisiin kasvattaa toista unohdettua eli ruokohelpiä kaasulaitoksiin. Parhaiten tämä soveltuisi Pohjanmaan seuduille, missä myös prosessin suosimaa lantaa olisi tarjolla.

Epäilijät moittivat pitkiä etäisyyksiä ja tukien tarvetta. Tässä kohtaa kannattaa muistella turve-energian syntyä Suomessa. Sekin lähti liikkeelle sotien jälkeen hitaasti mutta vauhdittui 1970-luvulla energiakriisien synnyttämän vaihtotaseongelman kautta. Ja kappas, keskustapuoluehan sen hallituksesta maailmalle ajoi, sosialidemokraattien hillinnästä huolimatta.

Tuolloinkin kritisoitiin anteliaita turvetukia, jotka suunnattiin erityisesti turvetta käyttävien laitosten investointeihin. Tuotanto oli moninkertaistettava nopeasti ja veronmaksajan kivut unohtuivat työllisyyden kohentumisen ja valuutan säästymisen kautta.

Biokaasu sopii keskustalaisille myös kuntavaalien teemaksi. Itse tein Hämeenlinnassa muutama vuosi sitten aloitteen julkisen liikenteen siirtymisestä kaasuun. Se sai selvän enemmistön taakseen ja nyt kaupungissa liikennöivät ensimmäiset kuusi bussia.

Kaasu sopii yhtä lailla jätehuollon kuin kotihoitajienkin autojen tankkiin. Kun kunta näyttää esimerkkiä, lisää se kiinnostavuutta paikallisen kaasun tuottamiseen ja jakeluun. Se taas hyödyttää aluetaloutta ihan näkyvästi.

Käytännön vihreys on tervettä paikallisuutta ja järkevää nuukuutta. Muutoksen pelkäämisen ja muun parkumisen voi suosiolla jättää sille yhdelle porukalle, jonka mielestä kuntavaaleissa vaihdetaan maan hallitusta.

Timo Kaunisto Timo Kaunisto on elämälle utelias alkiolainen talonpoika ja keskustan ex-varapuheenjohtaja Hämeenlinnasta.