Venäjä väitti viimeiseen asti, ettei se aio hyökätä – nyt sota Ukrainassa on kestänyt vuoden
Joulukuussa 2021 Venäjä esitti litanian turvallisuusehdotuksiksi kutsumiaan vaatimuksia sotilasliitto Natolle ja Yhdysvalloille. Venäjä vaati esimerkiksi sitoumuksia siitä, ettei Nato laajene Ukrainaan tai muihin maihin ja ettei Naton jäsenmailla ole sotilaallista toimintaa Ukrainassa tai muissa Itä-Euroopan, Etelä-Kaukasian ja Keski-Aasian maissa.
Jo tuolloin Venäjä oli keskittänyt sotilasosastoja Ukrainan rajan läheisyyteen, ja länsi syytti Venäjää hyökkäyksen valmistelusta. Venäjän presidentti Vladimir Putin, ulkoministeri Sergei Lavrov ja muut Venäjän poliittiset ja sotilaalliset johtajat kuitenkin kiistivät aikeet kerta toisensa jälkeen.
Jokainen heistä valehteli. Muutama päivä ennen sotaa Venäjän nähdään satelliittikuvissa sijoittaneen uusia joukkoja ja lisää kalustoa raja-alueelle. Putin tunnustaa Itä-Ukrainan Luhanskin ja Donetskin separatistialueet itsenäisiksi ja vaatii Ukrainaa lopettamaan sotatoimet alueilla.
Määrätessään Venäjän joukot hyökkäämään Ukrainaan helmikuun 24. päivänä Putin aloittaa laajimman Euroopan maahan kohdistuvan hyökkäyksen sitten toisen maailmansodan.
Aamun sarastaessa helmikuun 24. päivänä Putin julisti ”sotilaallisen erikoisoperaation” entisen neuvostomaan demilitarisoinniksi ja puhdistamiseksi väitetyistä natseista. Hän perusteli ratkaisua Venäjä-mielisten separatistialueiden ihmisten suojelemisella kansanmurhalta mutta ei esittänyt väitteilleen todisteita.
Useisiin ukrainalaiskaupunkeihin kohdistuu ohjusiskuja, ja maajoukot tunkeutuvat Ukrainaan pohjoisesta, etelästä ja idästä.
Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi jää pääkaupunki Kiovaan johtamaan vastarintaa siitä huolimatta, että Yhdysvallat varoittaa Venäjän suunnittelevan koko hallituksen mestaamista.
Ennen hyökkäystä Putinia on vimmaisesti yritetty pitää neuvottelupöydässä. Hyökkäystä seuraa kansainvälinen vastustuksen aalto, ja länsi asettaa Venäjää vastaan ennennäkemättömiä pakotteita, joita myös toistuvasti kiristetään.
EU lupaa lähettää Ukrainaan aseita, ja Yhdysvalloissa hyväksytään miljardien dollareiden suuruinen tukipaketti.
Venäjän joukot etenevät nopeasti Ukrainan etelärannikolla, ottavat haltuunsa lähellä miehitettyä Krimin niemimaata sijaitsevan satamakaupunki Hersonin ja Asovanmeren rannalla Berdjanskin. Venäjä pyrkii myös saartamaan Kiovaa ja pommittaa raskaasti maan toiseksi suurinta kaupunkia Harkovaa.
Kun taisteluita on kestänyt kuukausi eikä Venäjä ole onnistunut saamaan Kiovaa haltuunsa, Venäjän armeija vetäytyy pohjoisesta Ukrainasta ja keskittää voimansa itään ja etelään.
Kun joukot lähtevät Kiovan läntiseltä esikaupunkialueelta, taakse jää karmivia näkymiä.
Huhtikuun alussa uutistoimisto AFP löytää Butshan kaupungista saman kadun varrelta ainakin 20 siviiliä, joista osan kädet on sidottu taakse. Seuraavien viikkojen aikana Butshan kodeista, kellareista ja matalista haudoista löytyy satoja ruumiita, ja monissa niissä on merkkejä kidutuksesta.
Venäjää syytetään laajoista sotarikoksista. Maan johto kiistää syytökset.
Huhtikuun 21. päivänä Venäjä väittää saaneensa haltuunsa Ukrainan kaakkoisosassa Mariupolin satamakaupungin. Mariupoliin on kohdistunut hyökkäyssodan alusta alkaen kiivaita pommituksia ja brutaali saarto.
Ottamalla kaupungin haltuunsa Venäjä pyrkii avaamaan yhteyden Donbassin separatistialueelta miehitetylle Krimille.
Noin 2 000 ukrainalaistaistelijaa sinnittelee lähes kuukauden Azovstalin terästehtaalla, kunnes Ukrainan hallinto määrää heidät antautumaan venäläisille ihmishenkien säästämiseksi.
Ukrainan hallituksen mukaan noin 90 prosenttia Mariupolista on tuhoutunut sodassa ja ainakin 20 000 ihmistä surmattu.
Kesän aikana Yhdysvallat ja EU vahvistavat raskaiden aseiden toimituksiaan Ukrainaan, ja maa onnistuu käymään taistoon Venäjää vastaan kahdella rintamalla.
Elokuun loppupuolella etelässä Ukrainan joukot aloittavat laajan vastahyökkäyksen saadakseen vallattua Hersonin takaisin. Syyskuun alussa vuorossa on vastahyökkäys Harkovan lähellä, jossa Ukraina valtaa takaisin satoja kaupunkeja ja kyliä.
Kun Venäjän armeija alkaa menettää asemiaan, Putin ilmoittaa kutsuvansa sotaan 300 000 reserviläistä. Ilmoitusta seuraa taisteluikäisten miesten massapako Venäjältä naapurimaihin.
Päiviä myöhemmin Putin virallisesti liittää Donetskin, Luhanskin, Hersonin ja Zaporizhzhjan alueet Venäjään sen jälkeen kun alueilla oli järjestetty valekansanäänestykset asiasta. Ukraina ja länsimaat tuomitsevat niin kutsutut kansanäänestykset ja alueliitokset.
Marraskuun alkupuolella Venäjän joukot kohtaavat suurimman takaiskunsa, kun Ukrainan joukot pakottavat Venäjän armeijan lähtemään Hersonista. Kun ukrainalaissotilaat saapuvat kaupunkiin, heidät otetaan vastaan vapauttajina.
Lokakuussa Venäjä muuttaa taktiikkaansa ja kääntää katseensa Ukrainan energiainfrastruktuuriin, johon se kohdistaa toistuvia ohjus- ja lennokki-iskuja. Miljoonat ihmiset jäävät tuntikausiksi kerrallaan vaille virtaa ja lämmitystä keskellä talvea.
Tammikuussa palkkasotilasyhtiö Wagnerin tukemat Venäjän joukot tiivistävät hyökkäystään Donetskissa sijaitsevassa Bahmutissa, joka päätyy keskiöön sodan pisimmässä ja verisimmässä taistelussa.
Zelenskyi pyytää länttä toistuvasti lähettämään panssarivaunuja Ukrainalle. Aluksi sotaan varovaisesti suhtautunut Saksa lopulta lupaa lähettää Ukrainalle saksalaisvalmisteisia Leopard-panssarivaunuja, ja samalla muille Euroopan maille avautuu mahdollisuus tehdä samoin.
Yhdysvaltain presidentti Joe Biden käy yllätysvierailulla Kiovassa hyökkäyssodan vuosipäivän alla ja vakuuttaa maansa horjumattomasti tukevan Ukrainan puolustusta. Putinin tavoite Naton suhteen ei ole edelleenkään täyttynyt: päinvastoin Suomi ja Ruotsi ovat lähettäneet jäsenhakemuksensa sotilasliittoon.