"Pysyä hengissä"

Mauno Koivisto vastasi kirjansa ”Venäjän idea” julkistamistilaisuudessa Moskovassa vuonna 2002 toimittajan kysymykseen Suomen ideasta venäjäksi yhdellä sanalla ”pysyä hengissä”.

Suomalaiset ovat valinneet kunkin ajan vaatimuksiin parhaiten sopivan presidentin. Sellainen valinta oli Mauno Koivisto vuonna 1982.

Luulen kyllä, että ajatus Koivistosta presidenttinä Urho Kekkosen jälkeen oli muhinut suomalaisten mielissä viimeistään 1970-luvun lopulta alkaen. Asettuminen vuoden 1981 huhtikuussa Kekkosen tahtoa (Koiviston hallituksen erovaatimus) vastaan varmisti valinnan.

Uusi presidentti ei ole edeltäjänsä kaltainen, vaikka toteuttaisikin suunnilleen samanlaista politiikkaa. Kansa pitää siitä huolen.

Mauno Koiviston elämäntarina – satamasta tohtoriksi ja politiikan huipulle – kiehtoo ihmisiä. Vaatimattomat kotiolot ja satamatyöläisen tausta puhuttelevat.

Sotareissu Lauri Törnin joukoissa on muuttunut aikoja sitten legendaksi. Sota vaikutti syvästi miehen ajatteluun. Hän kävi Turun satamassa kamppailua kommunisteja vastaan.

Opiskelu työn ohessa ja väitös Turun sataman sosiaalisista suhteista vuonna 1956 – Kekkosen valintavuonna – kertovat lahjakkuudesta. Elämän tarina vetää tai karkottaa.

Koivisto osasi mitoittaa vallankäytön. Se ei ollut alituiseen ääriasennossa. Hän oli matalan profiilin poliitikko silloin kun piti: ”On oltava niin matalana, että vihollinen ei osu.”

Presidentin valtaoikeuksien siirtäminen hallituksen ja eduskunnalle jää historiaan. Mutta kyllä Koivisto oli päättäväinenkin vallankäyttäjä isoissa asioissa ja myös omaa asemaansa koskevissa väännöissä.

Hänen junailemansa sinipunaratkaisu ohi kassakaappisopimuksen 30 vuotta sitten todistaa siitä. Lentopalloilijan iskulyönti upposi lattiaan.

”Pysyä hengissä” -filosofia heijastui Koiviston ulko- ja sisäpoliittisissa ratkaisuissa.

Ulkopolitiikassa ”hyvät suhteet naapureihin” oli hänen linjakiteytyksensä. Sisäpolitiikassa hän tavoitteli parlamentarismia ja kansallista eheyttä sekä kunnioitti kansan oikeustajua. Näillä eväillä pysytään hengissä ja selviydytään.

Hän jatkoi kaikessa olennaisessa edeltäjiensä Paasikiven ja Kekkosen rakentamalla ulkopoliittisella tiellä. Hän tunsi Neuvostoliiton/Venäjän ja osasi venäjää. Pariisin rauhansopimuksen sotilaallisten artiklojen mitätöiminen ja YYA-sopimuksen muuttaminen olivat rohkeita, oikeaan ajankohtaan tehtyjä päätöksiä.

Koiviston ratkaisut Euroopan Neuvoston jäsenyyden ja EU-jäsenyyden ajamisessa voi nähdä jatkumona Kekkosen länteen raivaamalle taloudelliselle ja kaupalliselle yhdentymiselle. EEC-ratkaisu sai näin jatkoa.

Koivistoa voi pitää kylmän sodan oloissa myös sillanrakentajana: Washingtonin ja Moskovan johtajat vierailivat Suomessa ja kuuntelivat Koivistoa. Hän korosti myös ”kansallisen liikkumatilan” säilyttämistä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

Myöhemmin tällä vuosituhannella hän totesi: ”Olemme nyt entistä vapaampia tekemään omia ratkaisuja.”

Mauno Koivistoa voi pitää sillanrakentajana.

Koiviston aikana toteutui kaikkien eduskuntapuolueiden yhdenvertaisuus hallituspolitiikassa. Pekka Vennamon Smp tuli hallitukseen vuonna 1983, ja kokoomus nousi 20 vuoden oppositiokauden jälkeen hallituksen vuonna 1987.

Kannattaa panna merkille, että hänen aikanaan toimi kolmenlaisia hallituskoalitioita: perinteinen punamulta, kokoomuksen ja sdp:n sinipuna sekä keskustan ja kokoomuksen sinivihreä. Vaalituloksella oli merkitystä.

Mauno Koivisto oli suosittu poliitikko ja presidentti. Elämäntarinassa on suosion pohja. Mutta sen lisäksi tuli kansalle mieleisiä ominaisuuksia.

Koivisto luotti kansan oikeudentuntoon. Hänessä yhdistyi kansanmies ja sivistynyt filosofi, fundeeraaja. Lukeneisuus ja historian tuntemus heijastuivat hänen otteissaan. Hän oli yhtä aikaa läheinen ja etäinen.

Mauno Koivisto oli taitava poliitikko, arvostettu valtiomies ja karismaattinen johtaja. Hän jatkoi Suomen ”pysyä hengissä” -ideaa kansanvaltaisella, omaperäisellä ja tarvittaessa tiukalla otteella.

Oli symbolinenkin yhteensattumus, että Koivisto kuoli Snellmanin päivänä.