Prikaati Suomen tueksi

Ruotsissa julkistettiin toukokuun puolivälissä Björn von Sydovin johtaman parlamentaarisen ryhmän puolustusselvitys vuosille 2021-25.

Selonteon lähtökohta on inhorealistinen, mutta ei enää uusi: aseellista hyökkäystä Ruotsia vastaan ei voida poissulkea.

Johtopäätökset kansallisen puolustuskyvyn vahvistamisesta rahoitusehdotuksineen ovat sen mukaisia. Kansainvälisiä kumppanuuksia syvennetään.

Johtopäätösten sisällöstä Ruotsin puolueet ovat yhtä mieltä, mutta määrärahoista eivät.

Puolustusselvitys synnytti sisäpoliittisen kiistan.

Jos von Sydovin ryhmän ehdotukset toteutetaan, puolustusmäärärahojen osuus bruttokansantuotteesta nousisi yhdestä prosentista 1.5 prosenttiin. Se on iso hyppäys.

Ruotsin suhtautuminen turvallisuusympäristöön on muuttunut olennaisesti. Krimin ja Ukrainan tapahtumat herättivät.

Vielä 2000-luvun alussa minullekin vakuuteltiin, että eihän Ruotsia uhkaa aseellinen hyökkäys, vaan että puolustusvoimia tulee kehittää kansainvälisiä kriisinhallintatehtäviä varten.

Kuten tiedämme, Ruotsi päätti luopua yleisestä asevelvollisuudesta vuonna 2009. Puolustuksen alasajo nimenomaan maavoimien osalta ehti pitkälle.

Nyt Ruotsi yrittää palauttaa puolustuskykyä eritoten maavoimien osalta. Hidasta on – ja vaivalloistakin. Yleinen asevelvollisuus palautettiin vuonna 2017.

Suomi ja Ruotsi ovat edenneet kahdenvälisessä puolustusyhteistyössä rohkeasti.

Siinä ei ole tarkkaa tavoitetta, mutta ei ole rajoitteitakaan muuten kuin se, että kumpikaan ei ole innostunut puolustussopimuksista. Mennään askel askeleelta eteenpäin.

Sydovin ryhmä esitti, että Ruotsi valmistautuu lähettämään 5000 sotilaan maavoimien prikaatin Suomen tueksi mahdollisessa kriisitilanteessa. Se on uutinen.

Ehdotus 5000 sotilaasta on jäänyt vähälle huomiolle ainakin Suomessa. Pidän luonnollisena, että meneillään olevissa hallitusneuvotteluissa Säätytalolla otetaan vahvastikin kantaa Suomi-Ruotsi-yhteistyön kehittämisen puolesta.

Kun myöhemmin värkätään selontekoja, tähän teemaan on syytä paneutua perusteellisesti.

Ruotsin pääministeri ilmoitti hallituksensa esittäytymistilaisuudessa, että Ruotsi ei hae Nato-jäsenyyttä ja että Suomi-yhteistyö on prioriteetti.

Löfvenin ilmoitus edustaa jatkuvuutta. Ruotsi-yhteistyö on meille erittäin tärkeää.

Suomi ei ole sotienjälkeisinä vuosikymmeninä haihatellut omassa puolustuspolitiikassaan. Historia on opettanut. On kyettävä puolustamaan omaa maata kaikissa olosuhteissa.

Oma puolustus on rakennettava niin vahvaksi, että se ennalta ehkäisee vihollisaikeita meitä vastaan. Senkin takia olemme säilyttäneet yleisen asevelvollisuuden ja kehittäneet sitä jatkuvasti.

Suomi – pitäessään tiukasti huolen omasta puolustuksestaan – vahvistaa Itämeren alueen ja pohjoisen Euroopan vakautta ja turvallisuutta yhdessä Ruotsin kanssa.

Suomi ja Ruotsi ovat ”vakausvaltioita”.