Suomi sodan ja rauhan välissä

Ranska joutui useiden hyökkäysten kohteeksi. Yli sata ihmistä sai surmansa.

Aiemmin tänä vuonna Ranskassa hyökättiin lehtitaloa vastaan.

Iskuja on tapahtunut myös esimerkiksi Norjassa Iso-Britanniassa ja Espanjassa. Venäläisen matkustajakoneen tuhoutumista epäillään tahalliseksi. Yhteistä iskuille on niiden kohdistuminen siviiliyhteiskuntaan.

Iskujen torjuminen onnistuu vain, jos hyökkääjien aikeista saadaan vihiä etukäteen. Näitä tietoja eri maiden viranomaisilla on eri tavoin oikeus tutkia.

Suomessa tiedustelu on erittäin rajoitettua. Meillä on suojattu henkilökohtaisen viestinnän vapautta ja varottu antamasta yhteiskunnalle liian suurta oikeutta tunkeutua ihmisten perusoikeuksien piiriin.

Nyt tätä rajaa vapauden ja kontrollin välillä on myös meillä säädettävä uudelleen.

Ranskan iskuista riippumatta Juha Sipilän hallitus on valmistellut parlamentaarista hanketta tiedustelulakien uudistamiseksi.

Keskusta on nimennyt puheenjohtajaehdokkaaksi tähän ryhmään kansanedustaja Tapani Töllin. Jo aiemmin sisäministeri Petteri Orpon kanssa on sovittu eduskuntaryhmien tapaaminen valmistelun aloittamiseksi.

On aika antaa viranomaisillemme lisää mahdollisuuksia ennaltaehkäisevään työhön tällaisen kansainvälisen rikollisuuden torjumiseksi. Suomikin on terrorismin kanssa rauhan ja sodan välitilassa.

Autamme Ranskaa kaikin tavoin. Syyrian sodan jatkuessa on todennäköistä, että iskuja kohdistuu muuallekin Eurooppaan.

Suomi ei ole osallistunut Syyrian sotaan niin suoraan kuin Ranska, joten iskun todennäköisyys meillä on pienempi.

Useita suomalaisia olisi kuitenkin voinut olla konsertissa Pariisissa. Emme ole sivullisia.

En yllättyisi, jos Ranska pyytäisi EU:ta tekemään Eurooppa-neuvostossa päätöksen siirtyä yhteiseen puolustukseen ISIL-järjestöä vastaan.

Viime viikkoina on tehty ennakkoon pidätyksiä, joista jotkut saattoivat liittyä Pariisin iskuihin. Tiedustelulla voidaan saavuttaa tuloksia – ja tässä työssä rajat ylittävä yhteistyö on välttämätöntä.

ISIL käyttää terroria keinona vastakkainasettelun kasvattamiseksi länsimaissa, jotta heidän on helpompi rekrytoida syrjintää kokeneita muslimeja. Siksi maahanmuuttajien kotouttamiseen on kohdistettava yhä enemmän huomiota – siinä on onnistuttava.

Terroristijärjestöille sota ei ole tänään alkava ja vuoden päästä päättyvä, vaan sen aikajänne on todella pitkä.

Ne ovat järjestöjä, joiden on toiminnallaan kyettävä keräämään rahaa ja kannattajia, joista mieleltään herkimmät kyetään aivopesemään hirmutekoihin. Varsinkin nuoret ovat vaaravyöhykkeellä.

On tärkeää, että Suomessakin maahanmuuttajia katsotaan ensisijassa tällaisen toiminnan uhreina ja kohteina. Joukossa saattaa olla jo yksittäisiä rikollisia, mutta heidät on otettava kiinni viranomaistoiminnalla ja oman yhteisönsä avulla. Tämä on tapa, jolla pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta kykenee parhaiten vastaamaan tällaisen sodan haasteeseen. 

Monet tarjoavat ratkaisuksi rajojen sulkemista. Keneltä? Tuhansilta terroristien uhkaa pakenevilta estääksemme yhden tai kahden rikollisen saapumisen?

Parempi on hakea sellaisia ratkaisuja, joilla todennäköisyys rikollisten löytämiseen kasvaa, mutta samalla voimme auttaa apua tarvitsevia.