Suomalainen kulttuuri on itsenäisyyttä
En hyväksy perussuomalaisten Riikka Purran kalseaa puhetta kulttuurista ”luksustuotteena”. Lausunto osoittaa, kuinka vähän perussuomalaiset ymmärtävät suomalaisuutta – sillä mitä meistä suomalaisista jää jäljelle ilman suomalaista kulttuuria?
Winston Churchillia mukaillen: ”Mitä me oikein puolustamme, jos emme kulttuuriamme?”
Kulttuuri ei ole ylimääräinen menoerä tai turhake, jonka voi heittää pois. Päin vastoin se on arvokkainta pääomaamme, kaikille yhteistä ja yhdenvertaista.
Meidän tulee arvostaa kulttuuria itsessään: kaikessa kirjavuudessaan, runsaudessaan ja rosoisuudessaan. Kulttuuri ympäröi meitä ja elää meissä.
Purralta kysynkin: kuka vaalii ja luo suomalaista kulttuuria, jos emme me suomalaiset? Mikä täyttää kulttuurin tyhjiön, jos luovumme omastamme? Annammeko Amerikan hotkaista itsemme? Tom Hanks korvaamaan Samuli Edelmannin ja Shakira Katri Helenan?
Ei voi väittää rakastavansa tätä maata, jos suhtautuu vihamielisesti kulttuurimme kenttää kohtaan.
Kulttuuri tuottaa hyvinvointia – tästä julkaistiin tällä viikolla tuore selvitys – mutta myös työtä, toimeentuloa ja yrittäjyyttä kaikkialla Suomessa!
Matkailuelinkeino ja paikalliset yritykset menestyvät lukuisilla paikkakunnilla juuri kulttuuritapahtumien ansiosta.
Olen pettynyt ja surullinen, että kulttuuri nousee suurissa vaalikeskusteluissa esiin ainoastaan Purran tökerön kommentin kautta.
Vaalien alla keskustelu kulttuurista ja sen merkityksestä huutaa olemattomuuttaan. Missä ovat vaalikoneiden ja TV-tenttien kysymykset kulttuurista?
Missä on pohdiskelu suomalaisuuden ytimestä?
Kansakuntaa ja sukupolvia yhdistävät kokemukset kiteytyvät usein kulttuuriin: kirjallisuuden ja kuvataiteen mielenmaisemiin, itsenäisyytemme musiikillisiin kerroksiin ja huippu-urheilun menestyshetkiin.
Kenties eräs syy kulttuurikeskustelun puutteeseen on se, että osa ihmisistä kokee kulttuurin edelleen liian juhlallisena ja ylevänä – kaukaisenakin.
Ja toden totta kulttuuri saa olla juhlavaa ja ylevää – mutta yhtälailla se kuuluu jokapäiväiseen arkeen. Kulttuuri on oivallinen aihe, josta vaihtaa ajatuksia lounastauolla tai kahvikupposen äärellä. Kulttuuri on arjessa elävää, vuorovaikutteista ja luonnollista.
Meistä moni laulaa karaokessa, näyttelee kesäteatterissa, seuraa urheilua, vaalii suvun ruokareseptejä, kirjoittaa tai lausuu runonpätkiä, soittaa pianoa tai haitaria perheen kokoontumisissa, nauttii kirjastossa käymisestä tai ulkoiluttaa kansallispukua juhlan tullen.
Tämä kaikki on kulttuuria.
Arjen rinnalla kulkee suomalaisuuden suurempi tarina. Kansakuntaa ja sukupolvia yhdistävät kokemukset kiteytyvät usein kulttuuriin: kirjallisuuden ja kuvataiteen mielenmaisemiin, itsenäisyytemme musiikillisiin kerroksiin ja huippu-urheilun menestyshetkiin.
Ne eivät ole vain harvojen omaisuutta, vaan ratkaiseva osa meitä suomalaisia yksilöinä ja yhteisönä.
Minä ja keskusta puolustamme suomalaista kulttuurin ja taiteen kenttää. Kulttuuri ja sivistys kuuluvat tässä maassa jokaiselle!
