Sosionomien asemaa varhaiskasvatuksessa tulee selkeyttää
Reilu viikko sitten avasin keskustelun varhaiskasvatuksen henkilöstöpulaan liittyen.
Pula alan ammattilaisista on ilmeinen ja koskee melko lailla koko maata: pieniä paikkakuntia, mutta myös pääkaupunkiseutua ja kasvukeskuksia.
Tähän meidän tulee reagoida.
Viime vaalikaudella varhaiskasvatuslakiin tehtiin muutos, joka rajaa ammattikorkeakoulussa opiskelleiden varhaiskasvatuksen sosionomien työmahdollisuuksia. Pidän uudistusta virheenä: se luo ammattikorkeakoulun käyneille koulutuksellisen ja ammatillisen umpiperän.
Sosionomien asema kelpoisuusvaatimuksissa on epäselvä, ja näemme sen jo nyt vähentävän sosionomiopiskelijoiden halukkuutta suuntautua varhaiskasvatukseen. Epäselvä kirjaus uhkaa sysätä varhaiskasvatuksen sosionomit marginaaliin.
Uudistus tehtiin varmasti hyvin aikein, mutta arkitodellisuus on osoittautunut kovin erilaiseksi.
Alan yliopistokoulutuksen aloituspaikkojen lisäämisen ajateltiin olevan ratkaisu tulevaisuudessa siintävään henkilöstöpulaan, mutta tilanne ei vaikuta lupaavalta.
Kaipaamme varhaiskasvatuksessa leveämpiä harteita myös esiopetuksen tarpeiden vuoksi.
Varhaiskasvatuksen yliopistotason koulutukseen ja sen lisäaloituspaikkoihin on satsattu kymmeniä miljoonia euroja viime vuosien aikana. Tämä on itsessään hieno ja tärkeä asia, mutta valitettavasti lisäaloituspaikat eivät ole täyttyneet.
Tällä menolla yliopiston käyneet varhaiskasvatuksen opettajat eivät minkään laskelmien mukaan tule riittämään nykyisen lakikirjauksen astuessa voimaan vuonna 2030, jos kirjaus säilytetään ennallaan. Tällaisessa tilanteessa sosionomien työntäminen syrjään varhaiskasvatuksesta ei käy järkeen.
Kaipaamme varhaiskasvatuksessa leveämpiä harteita myös esiopetuksen tarpeiden vuoksi. Keskustan aloitteesta tällä vaalikaudella on useissa kunnissa kokeiltu kaksivuotista esiopetusta. Uskon tästä tulevan hyviä kokemuksia.
Keskusta kannattaa ”pienten lasten koulun” luomista joustavaksi väyläksi varhaiskasvatuksesta peruskoulun alkuopetukseen. Tarkoitus ei ole aikaistaa koulun aloitusta, vaan pehmentää koulupolun alkua ja tukea lasten kehitystä leikin ja pedagogisen kasvatuksen keinoin.
Toteutuessaan kaksivuotinen esiopetus lisää yliopistokoulutuksen saaneiden varhaiskasvatuksen opettajien kysyntää, joten sosionomien työpanosta varhaiskasvatuksessa tarvitaan myös tämän vuoksi.
Koulutusvaatimuksia tulee muokata siten, että jatkossa päiväkodissa työskentelisi moniammatillinen tiimi.
Haluan selkiyttää sosionomien asemaa varhaiskasvatuksessa. Koulutusvaatimuksia tulee muokata siten, että jatkossa päiväkodissa työskentelisi moniammatillinen tiimi.
Varhaiskasvatuksen opettajilla tulee yhä olla keskeinen rooli, samoin heidän rinnallaan työskentelevillä varhaiskasvatuksen sosionomeilla.
Molemmat ovat korkeasti koulutettuja alan ammattilaisia ja tuovat tärkeän panoksensa työhön. Vaihtoehtoja muutoksen toteuttamiseksi selvitetään parhaillaan ministeriössä.
Rohkaisen pohtimaan kokonaiskuvaa. Ei ole lasten tai yhteiskunnan etu, jos epäselviä työllisyysnäkymiä luomalla ajamme korkeasti koulutettuja osaajia pois alalta.
Nykyistä tilannetta ja kokonaiskuvaa tarkasteltuani näen velvollisuutenani todeta, että tilanne vaatii korjaamista.
Hoitajapulaan olemme heränneet — nyt samaa herätystä kaivataan varhaiskasvatuksen puolella. Meitä uhkaa tilanne, jossa henkilökunnan koulutustaso saattaa tosiasiassa laskea, kun vaatimukset täyttäviä osaajia ei kaikkialle riitä.
Peräänkuulutan muutoksia, joilla voidaan turvata varhaiskasvatuksen henkilöstön riittävyys ja varmistaa myös alalla pysyminen.
Vähintä, mitä voimme tehdä, on ammatillisen näköalan luominen sosionomeille.