Sivistystä ei saa laittaa koronakriisin maksumieheksi

Puheenvuoro

Mo­nel­le meis­tä kes­kus­ta­lai­sis­ta aja­tus eri alu­ei­den rau­dan­lu­jan elin­voi­man puo­lus­ta­mi­ses­ta on se pu­hut­te­le­va, liik­kee­seen kuu­lu­mi­sen syy. Sa­mal­la roh­ke­nen väit­tää, et­tä yh­tä mo­nel­le kan­san­liik­keen jä­se­nel­le sy­dän­tä lä­hel­lä on si­vis­tys.

Ku­ten San­te­ri Al­kio jo it­se lä­hes 140 vuot­ta sit­ten osoit­ti, si­vis­tys ja alu­ei­den elin­voi­ma ovat toi­siin­sa näh­den erot­ta­mat­to­mia te­ki­jöi­tä. Pe­rus­ta­es­saan nuo­ri­so­seu­ra­lii­ket­tä Al­ki­on mie­les­sä lois­ti nä­ke­mys tie­tä­mät­tö­myy­den ja ”ta­po­jen tur­me­luk­sen” kit­ke­mi­ses­tä sekä maa­lai­se­lä­män ar­vo­jen puo­lus­ta­mi­ses­ta.

Yh­tä ei sil­loin­kaan ol­lut il­man tois­ta. Tie­tä­mät­tö­myy­den tor­jun­nan jäl­keen tuli maa­lai­se­lä­män ar­vo­jen puo­lus­ta­mi­nen, ja nuo­ri­so­seu­ra­liik­keen jäl­keen seu­raa­vak­si aat­teel­li­sek­si unel­mak­si nou­si näi­tä Al­ki­on aja­tuk­sia aja­va maa­lais­liit­to, eli ny­kyi­nen kes­kus­tam­me.

Tätä ta­ri­naa vas­ten on­kin erit­täin tär­ke­ää, et­tä puo­lu­eem­me päät­tä­jät sen kai­kis­sa eli­mis­sä – läh­tien jo­kai­ses­ta twiit­taa­jas­ta, mie­li­pi­de­kir­joi­tus­ten kir­joit­ta­jas­ta sekä ihan vain ak­tii­vi­ses­ta kes­kus­te­li­jas­ta ja kans­saih­mi­ses­tä, pää­ty­en sa­mal­la ai­van val­ta­kun­nan hui­pul­le ja jopa sii­tä ylös­päin, mo­ni­nai­suu­des­saan yh­te­näi­sen Eu­roo­pan paa­lu­pai­koil­le, – muis­ta­vat jo­ka­päi­väi­ses­sä elä­mäs­sään ja pää­tök­sen­te­os­saan oman elä­män­ta­ri­nan­sa li­säk­si ai­na­kin pa­la­sen sii­tä yh­tei­ses­tä ta­ri­nas­ta, joka on kul­jet­ta­nut tu­le­vai­suus­lii­ket­täm­me läpi su­ku­pol­vien.

Ky­sees­sä on jat­ku­vas­ti tois­tu­va ky­sy­mys ja suo­ras­taan it­sen­sä kans­sa kil­voit­te­lu sii­tä, kuin­ka ra­ken­nam­me tu­le­vai­suut­ta, joka so­pii sä­vyl­tään yh­teen sen kans­sa, mitä liik­keem­me on ai­em­min teh­nyt.

Tämä kil­voit­te­lu nou­see näh­däk­se­ni erit­täin kes­kei­seen ase­maan, kun tämä maa lo­pul­ta läh­tee yh­tei­sel­le toi­pu­mis­ret­kel­leen ko­ro­nas­ta. Toi­pu­mi­nen yh­teis­kun­nan ta­sol­la on ni­mit­täin kiin­ni eri­lai­sis­ta pää­tök­sis­tä, joi­ta meis­tä jo­kai­nen te­kee ar­jen te­koi­na, osa myös eri­lai­sis­sa luot­ta­mus­teh­tä­vis­sä.

Moni näis­tä pää­tök­sis­tä tu­lee ole­maan myös vai­kei­ta, sil­lä use­at niis­tä ovat eu­ro­mää­räi­siä. Sil­loin asi­oi­ta jou­du­taan aset­ta­maan tois­ten­sa kans­sa to­den te­ol­la vas­tak­kain. Ve­ron­ko­ro­tuk­sia vai sote-leik­kauk­sia? Vai­ko sit­ten­kin leik­kauk­sia yri­tys­tu­kiin? Ei nyt kui­ten­kaan ai­na­kaan kou­lu­tuk­seen?

Täl­löin, jos jos­kus, omien ar­vo­jen täy­si­mää­räi­nen tie­dos­ta­mi­nen nou­see ku­nin­kaan­te­ki­jän ase­maan. Us­kon ni­mit­täin lu­jas­ti, et­tä sel­lai­set pää­tök­sen­te­ki­jät tul­laan lop­pu­pe­leis­sä pal­kit­se­maan, jot­ka yh­tääl­tä pys­tyi­vät te­ke­mään ne tar­vit­ta­vat pää­tök­set, mut­ta jot­ka toi­saal­ta ei­vät teh­neet nii­tä omien pe­ru­sar­vo­jen­sa kus­tan­nuk­sel­la.

Si­ten, et­tä pe­rus­kou­lun op­pi­las­huol­los­ta ei lei­ka­ta (toi­sin sa­no­en, sitä kou­lu­ku­raat­to­ria ei vie­dä). Niin, et­tä toi­sen as­teen lä­hi­o­pe­tus­ta ei vä­hen­ne­tä. Ja myös sil­lä lail­la, et­tä kor­ke­a­kou­luis­sa ei ole lu­ku­kau­si­mak­su­ja vuon­na 2025.