Osaton äänestämätön
Uusimman puoluekannatuskyselyn mukaan lähes 40 prosenttia vastaajista ei osaa sanoa, mitä puoluetta äänestäisi – ja moni heistä ei äänestä lainkaan. Äänestämättömyys korostuu työttömien, vain peruskoulun käyneiden, nuorten sekä itä- ja pohjoissuomalaisten joukossa.
Onko äänestämättömyys laiskuutta, valinta, protesti vai osattomuuden kokemuksen yksi ilmentymä? Äänestämättömyyttä on myös sanottu ”yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden” seuraukseksi.
Suomi on vauraampi kuin koskaan. Gini-indeksillä mitattuna tulonjakoa ei tällä planeetalla juuri tasaisempana löydy. Siitä huolimatta yhteiskuntaa moititaan epätasa-arvosta. Onko Suomi epätasa-arvoinen, ja jos on, niin miksi ja miten?
Koko kysymyksen analyysi ontuu, kun keskustelu asiasta liukuu helposti ylätasolle, huono-osaisuuden kokijat ovat itseään koskevassa puheessa katsomossa ja ratkaisujen etsintä keskittyy irrallisiin toimenpiteisiin.
Poliittinen keskustelu polarisoituu toisaalta oikeiston näkemykseen omasta vastuusta ainoana selittävänä menestyksen tekijänä ja toisaalta vasemmiston kritiikittömään haluun kohti lopputuloksen tasa-arvoa.
Keskusta pystyy, ja sen pitää pystyä parempiin vastauksiin.
”Köyhän asian” tulisi vedota osattomaksi itsensä tuntevaan kansanosaan.
Antti Kivelä
Osattomuuden ja koetun epäoikeudenmukaisuuden ongelma on se, ettei ole kyse kaikissa olosuhteissa samanlaisista asioista. Tämän päivän köyhyys ja osattomuus näyttäytyisivät sadan vuoden takaa tai sota-ajoilta katsottuna kovin suhteellisilta.
Kuitenkin kokemus on todellinen. Se tulee aina olemaan jonkin väestönosan olotila, vaikka kuinka kansakuntana vaurastuisimme, eikä se vähättelemällä poistu. Ilmiön ymmärtäminen ja juurisyihin puuttuminen on olennaista, jos haluamme edistää demokratiaa ja äänestysaktiivisuutta.
”Köyhän asian” tulisi vedota juuri tähän osattomaksi itsensä tuntevaan kansanosaan, jos oikeasti elämme opetuksemme mukaan ja olemme läsnä ihmisten arjessa kuulemassa, miten voimme tehdä paremmin. Koko maan ja kaikki väestöryhmät kattavana puolueena keskustalla on kaikki mahdollisuudet löytää vastauksia tyytymättömyyden ja äänestämättömyyden ongelmaan.
Kirjoittaja on keskustan puoluevaltuuston puheenjohtaja.
