Onko maallamme malttia satsata tulevaisuuteen?
Juhlapuheissa vannotaan ennaltaehkäisevän toiminnan nimeen. Kun sitten pitäisi tehdä konkreettisia ennaltaehkäiseviä päätöksiä, vedotaan siihen ettei olekaan rahaa. Kuitenkin juuri nämä ennaltaehkäisevät toimet toisivat tulevaisuudessa sijoitetut rahat monikertaisena takaisin. Mikä tässä on niin vaikeaa?
Esimerkiksi kuntien talousarviota hyväksyttäessä samassa yhteydessä hyväksytään taloussuunnitelma kolme vuoden päähän. Sekö meitä ohjaa, ettemme osaa katsoa kolmea vuotta pidemmälle?
Kyllä päättäjillä tulee olla malttia ja rohkeutta katsoa kymmennen, kahdenkymmenen vuoden päähän. Vaikka voi tuntua julmalta sanoa, niin tänä päivänä syntynyt lapsi on toivottavasti veronmaksaja viimeistään kahden–kolmenkymmenen vuoden päästä.
Päättäjien tulee omalta osaltaan huolehtia siitä että lähes kaikkien lasten polku kulkee veronmaksajaksi. Jos alkaa näyttää siltä, että kaikki ei ole hyvin, silloin pitää asioihin puuttua ajoissa. Jos säästämme nyt väärässä paikassa, siitä säästämisen tiestä ei tule loppua.
Perheitä pitää tukea kokonaisuutena erilaisin tavoin, että lapsilla olisi hyvä ympäristö kasvaa. Esimerkiksi neuvoloiden ja kuntien varhaiskasvatuksen tulee tehdä yhteistyötä, että lapsille löytyy sopivin hoitomuoto ennen koulunkäynnin aloittamista.
Palveluihin pitää antaa lisäresursseja, jotta tämä toteutuisi. Kouluissa tulee olla riittävästi aikuisia lapsia ja nuoria tukemaan. Säästöjä tulee heti kun muun muassa ilkivalta vähenee. Puhumattakaan tulevaisuuden säästöistä, kun nuorille ei tule esimerkiksi mielenterveysongelmia tai niihin pystytään puuttumaan ajoissa.
Vaikka joutuisimme ottamaan ennaltaehkäisyyn tänä päivänä velkaa, niin kymmenen–kahdenkymmenen vuoden päästä meillä olisi veronmaksajia, jotka pystyvät tämän velan maksamaan pois.
Löytyykö meistä siis malttia ja rohkeutta? Toivon ja uskon, että tulevista keskustalaisista päättäjistä löytyy tätä rohkeutta. Kannustan teitä kaikkia siihen.