Niinistön perintö

Kansanvaltaan kuuluu, että päättäjien ja etenkin tärkeimpien vallankäyttäjien tekemiset ja tekemättä jättämiset läpivalaistaan perusteellisesti.

Tämä on ennen muuta median tehtävä. Pääministeri on vedetty myllyn läpi jo monta kertaa. Nyt on aika arvioida istuvan presidentin aikaansaannokset ja aikaansaamattomuudet.

Sauli Niinistö on ollut presidenttinä pian kuusi vuotta. Sinä aikana maailma on muuttunut turvattomammaksi. Kaukaisetkin ongelmat vaikuttavat yhä suoremmin myös Suomeen.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan painopisteet ovat Niinistön kaudella muuttuneet aiemmasta.

Toissijaiseksi ovat jääneet konfliktien ratkaisu rauhanvälitystyöllä sekä maailman ruoka-, vesi- ja energiapula. Nämä kaikki ovat nyt ja tulevaisuudessa isoja asioita, joihin pitää panostaa.

Historia osoittaa, että Suomella voi olla kokoaan suurempi rooli rauhan- ja sovinnonrakentajana maailmassa. Se kuitenkin edellyttää ennen kaikkea laaja-alaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä presidentin visionäärisyyttä.

Jakolinjat ovat syventyneet nykyisellä kaudella niin eri ihmisryhmien kuin maan eri osien välille. Viime aikoina vastakkainasettelua on kärjistetty etenkin kaupunkien ja maaseudun välillä ja vielä Niinistön oman puolueen, kokoomuksen, toimesta.

Esimerkiksi nuorten syrjäytyminen on edelleen vakava ongelma, vaikka nuorten työttömyys on Sipilän hallituksen aikana saatu vihdoin laskuun.

Istuvan presidentin 80 prosentin kannatus gallupeissa on poikkeuksellisen korkea. Se ei kuitenkaan voi eikä saa tarkoittaa sitä, että hän on kaiken kriittisen arvioinnin ylä- ja ulkopuolella. Päinvastoin.

Presidentinvaalit ovat myös puoluepoliittiset vaalit. Matti Vanhanen on keskustan ehdokas, Pekka Haavisto vihreiden ja Tuula Haatainen SDP:n ehdokas. Ääni Vanhaselle on siis ääni keskustalle.

Niinistö valittiin presidentiksi kokoomuksen ehdokkaana. Myös näissä vaaleissa hänen vaalikampanjansa on perustetusta kannatusyhdistyksestä huolimatta kokoomuksen toteuttama. Ääni Niinistölle on siis ääni kokoomukselle, joka esimerkiksi ajaa Suomen Nato-jäsenyyttä.

Presidentinvaaleissa päätetään 100-vuotiaan Suomen tulevaisuudesta. Ei ole yhdentekevää, kenen johdolla aloitamme itsenäisyytemme seuraavan vuosisadan.

Nyt jos koskaan tarvitsemme presidentin, joka huomioi ulko- ja turvallisuuspolitiikassa koko maailman ja pystyy yhdistämään suomalaisia. Matti Vanhanen on sellainen ehdokas.

Kirjoittaja on keskustan puoluesihteeri