Miksi meille syötetään jarrua?
Tiistaina eduskunnassa oli historiallinen päivä. Valtiosalissa pidettiin tiedotustilaisuus, jossa kerroimme, että eduskuntapuolueet olivat päässeet sopimukseen julkisen talouden hoidosta ja tavoitteista. Tavoitteena on velkaantumisen pysäyttäminen ja kääntäminen sitten laskuun.
Keskusta on pitänyt jo kaksi vuotta esillä tarvetta ratkaista velkaongelmaa yli hallitus–oppositio-rajojen ja ylivaalikautisesti. Samaa viestiä ovat pitäneet esillä myös presidentti Sauli Niinistö ja Suomen pankin pääjohtaja Olli Rehn.
Siksi keskusta on ollut aktiivisesti mukana ”velkajarruneuvotteluissa” ja vaikuttanut myös lopputulokseen. Velkaongelma on yhteinen ja yhdessä se pitää myös ratkaista.
Yksi keskustan kynnyskysymyksistä oli saada sopimus jatkuvasta parlamentaarisesta prosessista, jolla yhdessä ohjaamme Suomen kohti kestävämpää julkista taloutta. Ei siis riitä, että sovimme velan lyhentämisvauhdista jossain tulevaisuudessa 2030-luvulla, vaan pitää rakentaa myös yhdessä silta terveen talouden tielle.
Suomeksi tämä tarkoittaa, että jokaisen eduskuntavaalin jälkeen asetetaan kaikkien puolueiden jäsenistä koostuva työryhmä, joka alkaa päivittämään ylivaalikautista, kahdeksan vuoden, julkisen talouden tavoitetta.
Kukin hallitus asettaisi sitten oman talouspolitiikkansa näihin raameihin. Rakennamme siis yhdessä polkua kohti tervettä taloutta. Tämä on enää tekemistä vaille valmis.
Suomi velkaantuu nyt ennätysvauhtia. Tuoreimmasta lisätalousarviosta käy ilmi, että tänä vuonna menot ovat 13,3 miljardia euroa suuremmat kuin tulot. Hallitus on puheissa tehnyt säästöjä ja sopeutuksia. valtion menojen ja tukojen tasapain on kuitenkin vain heikentynyt.
Tuloksen perusteella hallituksen talouspolitiikka on epäonnistunut täydellisesti. Tämä hallitus aivan erityisesti kaipaisi velkajarrua.
Hallituksella on tarina kymmenen miljardin sopeutuksista tällä vaalikaudella. Osa tästä on työelämäuudistukset, joiden pitäisi luoda 100 000 uutta työpaikkaa. Tälle on laskettu kahden miljardin arvo.
Todellisuudessa uusia työpaikkoja ei ole syntynyt, vaan työttömiä on tullut lisää 82 000. Faktat pilaavat siis hallituksen hyvän tarinan. Jatkossa tällaiset laskennalliset ja kuvitteelliset sopeutukset eivät enää auttaisi.
Miksi meille syötetään nyt tätä jarrua? Siksi, että tälle ennätysvelkaantumiselle kannattaa laittaa itse stoppi. Jos emme onnistu sitä tekemään kahden seuraavan vaalikauden aikana, talouspäätökset eivät ole enää meidän omissa käsissämme.
Ajautuisimme samaan tilanteeseen kuin Kreikka kymmenen vuotta sitten. EU:sta tulisivat mustatakkiset miehet ja sanoisivat, mitä pitää tehdä. Talouspolitiikan linjat asetettaisiin Suomelle ulkoa päin. Luottamus Suomeen rapautuisi. Luottoluokitus laskisi ja korkomenot kasvaisivat entisestäänkin.
Puolustusvoimissa makeaa jälkiruokakiisseliä on alettu kutsua jarruksi. Tarina yksityiskohtineen lienee tuttu useimmille varusmiehille. Velkajarrun vaikutukset ovat samat kuin ”armeijan jarrulla”. Seuraukset tulevat viiveellä, ja ne ovat dramaattisia.
Vaikka jarru maistuu pahalle, silti sitä kannattaa nyt syödä. Suomen kannattaa pitää talouspolitiikka omissa käsissään.