Liian terve hoitoon, liian sairas ennaltaehkäisyyn
Mikä on mielenterveyspotilaiden väliinputoajien kohtalo? Etenkin nuorten keskuudessa mielenterveyden saralla väliinputoajat ovat huolestuttava ilmiö.
He ovat henkilöitä, jotka kamppailevat sellaisten mielenterveysongelmien kanssa, joiden kohdalla kouluterveydenhuollon antama, pääosin ennaltaehkäisevä kuraattorin tai psykologin tuki ei ole riittävää, mutta jotka eivät ole niin vakavia, että niillä saisi lähetteen esimerkiksi koululääkärille, Kelan kuntouttavaan psykoterapiaan tai muuhun korkeamman tuen piiriin
Väliinputoajien kohtalo voi olla kohtalokas. Mielenterveysongelmien pitkittyessä ongelmat kasaantuvat, ja tunne siitä, ettei kouluterveydenhuolto ota omaa hätää tosissaan, lamauttaa. Tämä taas johtaa ongelmien paisumiseen, pahan olon kasaantumiseen, lopulta jopa peruuttamattomiin tekoihin.
Sote-leikkausten kasvaessa myös jonot mielenterveyspalveluihin kasvavat. Resurssipulan johdosta yhä useampi nuori joutuu väliinputoajan rooliin, vaikka se olisi ollut estettävissä. Tulevaisuudessa tästä saa maksaa kalliin hinnan: lisää työkyvyttömiä ja syrjäytyneitä aikuisia, puhumattakaan epäinhimillisestä tuskasta.
Hoidossa tarvitaan sekä psyykkisen hyvinvoinnin promootiota että mielenterveysongelmien hoitoa. Tilanteen ratkaisussa keinoina voisi olla esimerkiksi vertaistukiryhmiä sekä ilman lähetettä saatavaa matalan kynnyksen keskusteluapua ammattilaiselta.
Usein etenkin nuoret tarvitsevat vertaistukea sekä jonkun ihmisen, joka oikeasti kuuntelee ja välittää. Esimerkiksi vuorokauden ympäri auki olevat chat-palvelut tai paikallisesti järjestetyt vertaistukiryhmät voisivat olla avainasemassa ongelmien purkamisessa. Unohtamatta tietenkään joustavia terveydenhuollon portaita, joiden väliin kukaan ei putoa.
Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa yksikään nuori ei saisi jäädä yksin. On lyhytnäköistä ajattelua säästää palveluista, joiden puute voi pahimmillaan maksaa ihmishenkiä. Kysymys kuuluukin: onko meillä tahtoa järjestää apu myös niille, jotka jäävät nyt tyhjän päälle?