Kysymyksiä Orpolle ja Purralle (ja Henrikssonille)
Vaaleista on pian viisi kuukautta. Miten maa nyt makaa? Onko meno Suomessa muuttunut?
Olen tavannut kesän mittaan paljon suomalaisia kautta maan. Näistä keskusteluista ja muistakin yhteydenotoista on käynyt ilmi, että ihmisillä on yli puoluerajojen vakava huoli isänmaan tilasta.
Yhä useampi kysyy, mitä Suomessa ja Suomelle on tapahtumassa. Jaan ihmisten huolen.
Suomi on ajelehtinut, koska hallituksen tilanne on ollut kaoottinen. Valitettavasti ajelehtiminen ja kaaos jatkuvat edelleen.
Sanon valitettavasti, koska olisin suonut hallitukselle mahdollisuuden. Vasemmisto-opposition ”vastustaminen vastustamisen vuoksi” ei vie isänmaata eteenpäin.
Maailma on yhä arvaamattomampi ja vaarallisempikin. Kotimaan ongelmat huutavat ratkaisuja. Velka- ja moni muukin kello tikittää.
Siksi siihen ei kerta kaikkiaan ole varaa, että meno Suomessa jatkuu tällaisena. Ajelehtimisen pitää päättyä. Maa tarvitsee toiminta- ja päätöksentekokykyisen hallituksen.
Suomalaisten on aika saada etenkin pääministeri Orpolta, valtiovarainministeri Purralta ja – sattuneesta syystä – opetusministeri Henrikssonilta vastauksia.
Kysymyksiä on paljon, mutta tässä tilanteessa niistä tärkeimmät eittämättä ovat:
Pysyykö hallitus pystyssä ja jos pysyy, pystyykö se päätöksiin?
Pääministerin vakuuttelu hallituksen toiminta- ja päätöksentekokyvystä ei vakuuta, kun samaan aikaan valtiovarainministeri ja opetusministeri puolueineen junttaantuvat julkisesti yhä etäämmälle toisistaan. Luottamusta ei ole.
Purran mukaan perussuomalaiset eivät peräänny mistään eivätkä pyytele anteeksi enää mitään. Ulkopuolisin silmin näyttää, että ollaan umpikujassa.
Mitä hallitus tekee talouden näkymien heikentymiselle?
Suomen taloudessa on tapahtunut käänne huonompaan.
Tällä viikolla kuultiin, että työllisyys on heikentynyt tuntuvasti vuodentakaiseen nähden. Työttömyys pahenee ja konkurssien määrä on kasvanut. Euroopassa varoitellaan taantumasta.
”Tarttis tehrä jotain”, kuten edesmennyt presidentti Koivisto aikanaan totesi.
Mitä hallitus tekee sotelle, siis ihmisten lähipalveluille?
Sosiaali- ja terveyspalveluissa on vakavia, pidemmältä ajalta juontuvia ongelmia. Liian moni ei saa hoitoa, kun jonot ovat pitkät ja työntekijöistä on pulaa. Samoin ikäihmisten hoivassa on isoja puutteita.
Nyt hyvinvointialueilta toisensa perään kantautuu huolestuttavia uutisia: ankaraa palvelujen karsimista ja keskittämistä valmistellaan. Jos nuo suunnitelmat laajamittaisesti toteutuvat, suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kivijalka – tasa-arvoiset lähi- ja peruspalvelut – murtuu.
Hyvinvointialueilla toimitaan pakkoraossa. Rahasta on vajetta ja hallitusohjelmassa sosiaali- ja terveyspalveluista ollaan leikkaamassa.
Korostan, että en syytä hallitusta siitä, mikä asioiden tila sosiaali- ja terveyspalveluissa on. Vastuu on yhteinen.
Kysyn: onko hallituksella valmiutta näiltä osin harkita uudelleen asioita? Jos jonkin, niin ihmisten lähipalvelujen turvaamisen, pitäisi olla asioiden tärkeysjärjestyksen kärjessä.
Mitä hallitus tekee kärjistyvälle vastakkainasettelulle yhteiskunnassa?
Yhä useampi ammattiliitto ja keskusjärjestö on ilmoittanut järjestöllisten toimien aloittamisesta hallitusta vastaan. Kaikkinainen vastakkainasettelu on voimistunut ja voimistuu muutenkin Suomessa. Tämän tien päässä on vakavimmillaan yhteiskuntarauhan järkkyminen.
Puolustan sitä, että kolmikannassa myös hallitus voi ja saa olla aloitteellinen. Suomi on parlamentaarinen, ei ulkoparlamentaarinen maa. Työelämää pitää monesta syystä uudistaa.
Kyse on siitä, miten uudistukset tehdään: jyräämällä vai sopimalla. Kyse on myös siitä, ovatko ne tasapainoisia ja reiluja. Ei se ole oikein, että vain työntekijät joustavat.
Toivon todella, että vastakkainasettelua Suomessa lievennetään eikä voimisteta etenkään hallituksesta käsin. Tähän me päättäjät voimme osaltamme kaikki vaikuttaa. Tätä maata ei ole varaa riidellä rikki.