Kun annat, niin saat

”Paras tapa tulla onnelliseksi on auttaa muita”.

Nuo sanat lausui tuttavani taannoin minulle talkoillessamme yhdessä hyvää. Tuossa ajatuksessa piileekin vahva totuus. Oven avaaminen vieraalle, asiointiavun tarjoaminen naapurille, työkaverin huolten kuunteleminen, kolikon tiputtaminen keräyslippaaseen tai osallistuminen tekstiviestimaksuun on paitsi huomaavaista, tutkitusti myös terveellistä. 

Meillä on synnynnäinen tarve kuulua joukkoon, ja avuliaisuus muita kohtaan parantaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

Tieteellisesti on oikeasti myös osoitettu, että positiivinen vuorovaikutus toisten kanssa nostaa oksitosiinihormonin määrää kehossa, ja se on yhteydessä sen hermoston toimintaan, joka säätelee muun muassa sydämen sykerytmiä ja hengitystä. Ja mikä parasta, edellä kuvattu hormonijärjestelmä toimii molemminpuolisesti: avun tarjoaminen ja sen vastaanottaminen lisäävät turvallisuuden, kiintymyksen ja onnellisuuden tunnetta. 

Hyvän tekeminen saa ihmisen tuntemaan itsensä merkitykselliseksi, osaksi yhteisöä. Se lisää auttajankin hyvinvointia ja opettaa meille tärkeää myötätuntoa myös itseämme kohtaan. Ehkä rohkenemme itsekin pyytää apua herkemmin, jo ennen kuin olemme viimeisessä hädässä. Avun pyytäminen ei ole heikkoutta vaan vahvuutta, yksin ei tarvitse pärjätä tai selvitä kaikesta. Kun näkee tai kokee auttamista, on helpompi uskoa kaiken järjestyvän.

Hyvinvointimme on pitkälti riippuvainen siitä, kuinka hyvin ihmiset ympärillämme voivat.

Joulun lähestyminen herkistää auttamaan kanssaihmisiä. Jokainen voi tehdä juuri sen verran, kun itse jaksaa ja pystyy, kaikki apu on arvokasta. Auttamisen hetkellä olemme toisiamme varten, win-win -tilanteessa. Aina kun annat, niin myös saat. 

Tästä on hyvänä esimerkkinä onnellisuustutkimuksen klassikko. Siinä tutkimukseen osallistuneille annettiin rahaa ja heitä kehotettiin ostamaan jotain joko itselleen tai toiselle ihmiselle. Tehtävän jälkeen ne, jotka ostivat jotain toiselle, voivat paremmin kuin ne, jotka käyttivät rahat itseensä.

Hyvinvointimme on pitkälti riippuvainen siitä, kuinka hyvin ihmiset ympärillämme voivat. Siksi lähiympäristön ja läheisten hyvinvoinnin parantaminen on merkityksellistä. Miten siis olisi yhteinen hyvän joulun tai uuden vuoden lupaus: laitetaan hyvä kiertoon ja otetaan jokainen yhä useammin arjen kysymyspatteristoomme toisiamme varten tärkeä kysymys: ”Voinko olla jotenkin avuksi?”.