Kriisi on aina myös mahdollisuus

Puheenvuoro

Koronapandemia sekoitti muutamassa kuukaudessa koko maailman ja mullisti meidän suomalaistenkin arjen.

Ihmisten liikkumista ja kokoontumisia on rajoitettu voimakkain kielloin, lähes kaikki paikat on suljettu, ihmisten toivotaan pysyvän mahdollisimman paljon kotona ja kouluakin käydään nyt etänä.

Maamme talous kokee valtavan taantumuksen, työttömien määrä kasvaa ja yritysten konkurssejakaan ei voida estää. Maailman lopun meininkiä, mutta koskaan ei kannata vaipua synkkyyteen.

Nyt kun olemme käyneet etäkoulua jo pian kuusi viikkoa, voin todeta, että onpa tämä ollut myös upeaa aikaa.

Monet oppilaistani ovat nauttineet saadessaan tehdä tehtäviä omaan tahtiin omassa rauhassa.

Kenenkään ei tarvitse esittää mitään roolia muille luokkatovereille eikä kenenkään tarvitse jännittää mitä muut hänestä ajattelevat.

Hiljaiset ja hieman aremmat lapset saavat nyt loistaa. Ja yhteistyö kotien kanssa on tiivistynyt entisestään.

Molemminpuolinen ymmärrys on kasvanut ja yhteyttä pidetään päivittäin.

Koulutehtävät ovat etäkoulussa monipuolisempia ja mielikuvitusta joutuu nyt käyttämään aivan eri lailla, niin opettaja kuin oppilaatkin.

Ja miten oppilaat ovatkaan päässeet yllättämään hienoilla tuotoksillaan!

Videon välityksellä on lausuttu itsekirjoitettuja runoja, lähetetty tervehdysviestejä isovanhemmille, soitettu tuttuja lauluja vesilaseilla ja tehty taidetta ulkona luonnonmateriaaleilla.

Monelle perheelle korona-aika on ollut parasta, mitä heille on pitkään aikaan tapahtunut.

Harrastusten ja muiden menojen aiheuttama kiire on kadonnut ja tilalle on tullut perheen yhteistä aikaa, joka on vienyt heitä ulos luontoon, leipomaan ja kokkailemaan yhdessä tai ihan vain olemaan tekemättä mitään.

En sulje silmiäni tai korviani ongelmilta, mutta haluan kirjoituksellani nostaa esille kriisin mukanaan tuomia positiivisia puolia.

Ravintoloiden take away -toiminta, ruokakauppojen kotiinkuljetuspalvelu, etätyömahdollisuuden yleistyminen.

Etäopetus jossain muotoa vaikkapa pitkien etäisyyksien maakunnissa.

Toivottavasti ne jäävät osaksi elämäämme, kun normaali arki jossain vaiheessa jälleen koittaa.

Ja digiloikka, jonka koulumaailma on näiden viikkojen aika harpannut, on valtaisa.

Miten olisimme koskaan ilman tällaista kriisiä yltäneet moiseen suoritukseen?

 

Eevakaisa Lehtosalo-Lonnberg Kirjoittaja on keskustanaisten hallituksen ja työvaliokunnan jäsen