Kohti lämminsydämisten vallankumousta
Keskustaväen vaaliristeilyn aikana (18.–19.1.2025) oli mielenkiintoisia ja tasokkaita miniseminaareja, ja myös aiheiden kirjo oli laaja. Siitä kiitokset toteuttajille ja aikatauluttajille!
Palaan tässä johtamani keskusjärjestön Viha politiikan käyttövoimana -seminaariin, jossa löysin toimitusjohtaja Mikael Jungnerin ja moderaattori Mervi Mäki-Nesteen kanssa kaaren vihan olemuksesta lämminsydämisten vallankumoukseen.
Viime mainittu tavoite on alkiolaisuuden modernia tulkintaa: empatian, välittämisen, toinen toisensa ja eriävien mielipiteiden kunnioittamisen nostamiseen poliittisen työn tavoitteiksi. Ja tietenkin sen, että lupaukset eivät ole vain tuulen heiluttamia huulia vaan että niistä pidetään kiinni.
Nykyajan ”köyhien asia” on laajennettava arjen tekoihin, jotka kumpuavat välittämisestä. Taloudellisia realiteetteja tunteva tajuaa, että enää se ei voi olla vain rahan jakamista erilaisiin kohteisiin.
Ihmisten pettymys lupauksiin, joita on mahdotonta pitää, ovat myös polttoainetta toisaalta passiivisuudelle, ääripäässä vihalle ja katkeruudelle.
Välittäminen tarvitsee mielenmaiseman muutoksen, toivon ikkunan avaamisen valittamisen, tyhjien lupausten ja poliittisen jargonin jättämään ihmisen menevään aukkoon.
Olen tutustunut virtuaalisesti mieheen nimeltä Andrew Tate, amerikkalaiseen entiseen potkunyrkkeilijään, josta on eri somealustoilla vaikuttavana henkilönsä tullut YLEn tuoreen artikkelin mukaan jopa suomalaisten yläasteikäisten poikien idoli.
Tate julistaa, että naisia saa käyttää hyväksi, raiskata, pitää hellan ja nyrkin välissä. Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta kunnioittavan miehen mallin puuttuminen – ja Mikael Jungneria lainatakseni se, että tytöt ovat monella mittarilla mitattuna pärjänneet paljon poikia paremmin, on täyttänyt tyhjiön, jonka toksista maskuliinisuutta huokuva Tate on täyttänyt.
Poliittisessa puheenparressa Taten maailmankuva näkyy siten, että sukupuolten tasa-arvon väitetään menneen liian pitkälle.
Rohkenen kuitenkin väittää, että tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kokemus lisää onnellisuutta ja tyytyväisyyttä, mutta näkemyksen sisään ajaminen vaatii roolimalleja, joiden ei tarvitse pullistella ja puhua rumasti oman paikkansa ja asemansa lunastaakseen.
Viha ja vihaisuus tai suuttumus on erotettava toisistaan. Vihaisuus ja suuttumus voivat olla myös positiivisen kehityksen käynnistäjiä. Epäoikeudenmukaisuuksia ei pidä lakaista maton alle, vaan niistä on puhuttava.
Valitettavasti usein uskallus puuttuu. Mukavuudenhalu nostaa päätään, kun pelätään eri mieltä olevien konflikteja. Epäoikeudenmukaisesta kohtelusta kärsivä voi kokea, että hänestä tehdään näkymätön ja että häntä ei kunnioiteta, koska hän on uhka samanmielisten hiekkalaatikossa.
Tällainen kuvio voi olla alku kiusaamiselle ja kuvaannollisesti hiekkalaatikosta ulos heittämiselle.
Laivaristeilyn miniseminaarin kaari vei siihen lopputulokseen, että keskustalla pitkät perinteet ja vahvan ideologisen pohjan omaavana puolueena on mahdollisuus kirkastaa sydämen sivistyksen roolia arjen politiikassa.
Tarvitsemme lämminsydämisten vallankumouksen, jonka käynnistäjinä meillä on kaikki edellytykset olla. Erilaisten mielipiteiden kunnioittaminen on tärkeä osa tätä, eikä epäoikeudenmukaisuuden kokenutta saa eristää ja tehdä näkymättömäksi.