Keskusta pelastamaan peruskoulua
Meillä on edelleen maailman paras koulujärjestelmä ja maailman parhaat opettajat, mutta koulujen arki ei suju toivotulla tavalla.
Perusopetuksen huolestuttava tilanne ja tulevaisuus on meidän kaikkien suomalaisten yhteinen huoli. Ilman koulutusta tämä maa ei pärjää. Suomalainen peruskoulu onkin remontin tarpeessa.
Oppilaat eivät saa riittävästi tukea, luokkahuoneista puuttuu työrauha ja opettajia kuormitetaan tyhjänpäiväisillä paperitöillä.
Tabletit ja muut sähköiset laitteet ovat liian usein opetuksessa enemmän itse tarkoitus kuin varsinainen opetuksen sisältö. Tämä näkyy heikentyneinä oppimistuloksina.
Kuten monessa muussakin asiassa myös opetuksessa digi on hyvä renki, mutta huono isäntä.
Nyt olisi tärkeää myöntää virheet ja ottaa pari askelta taaksepäin.
Erityisluokkien ja pienryhmien vähentäminen inkluusion nimissä on ollut iso virhe. En tarkoita mitään apuluokkien tai tarkkailuluokkien perustamista vaan yksinkertaisesti sitä, että tehdään opetuksesta taas mahdollista.
Lapsi voi olla osan tunneista normaaliryhmissä ja osassa aineista pienryhmässä, jossa annetaan tarvittavaa tukea.
Kun Suomessa siirryttiin inkluusioon ja erityisluokista luovuttiin, ei varmaankaan ajateltu sen tuovan uusia haasteita tilalle.
Inkluusiossa on kaunis ajatus taustalla, mutta käytännössä sitä ei saada toteutettua kunnolla juuri missään. Tällä hetkellä se kuormittaa opettajia todella paljon.
Resursseja ei ole tarpeeksi ja tarvittavat apukädet puuttuvat luokista. Samalla kaikkien oppilaiden oppiminen kärsii.
Nyt olisi tärkeää myöntää virheet ja ottaa pari askelta taaksepäin. Erityisryhmien palauttaminen maksaa, mutta pitkässä juoksussa se on investointi, joka tulee maksamaan itsensä takaisin. Olennaista on se, että opettajat saisivat keskittyä siihen perustehtävään, johon heillä on erittäin hyvä osaaminen.
Kouluissa pitää ottaa uusi käytäntö, että oppilas jätetään luokalle, jos hän ei täytä opetussuunnitelman tavoitteita.
Luokattomat koulut ovat myös tuoneet omat haasteensa. Avoimet oppimisympäristöt toimivat joidenkin kohdalla, mutta useampien kohdalla ne luovat kaaosta ja häiriötä. Lapsi tarvitsee selkeyttä ja rutiineja sekä tiettyjä rajoja. Niillä luodaan turvallisuutta ja sujuvuutta arkeen.
Peruskouluista pitää lopettaa myös ”armovitos-käytäntö”. Välillä oppilaan etu vaatii sitä, että hän käy luokan uudestaan.
2000-luvun alkuun verrattuna luokalle jättäminen on vähentynyt noin puoleen. Kouluissa pitää ottaa uusi käytäntö, että oppilas jätetään luokalle, jos hän ei täytä opetussuunnitelman tavoitteita.
Siitä, että oppilas päästetään ”armosta” luokalle, seuraa ongelmia lukiossa ja ammatillisessa koulussa.
En tarkoita, että kouluissa pitäisi palata 60-luvulle. Maailma on muuttunut, joten koulujen ja opetuksen pitää muovautua sen mukaisesti.
Perusasioihin voidaan palata nykyaikaisella, nykypedagogiikkaa noudattavalla tavalla.
On oppilaiden ja koko yhteiskunnan etu, että suomalainen peruskoulu palaa sen alkuperäisiin perusperiaatteisiin. Nykyaikaiset sisällöt ja menetelmät käytössä, mutta koulutyön järjestämisessä on otettava vanhoista hyvistä käytännöistä uudelleen mallia.
Nyt innokkaasti vaalikentille ja vaalityöhön keskustalaisten ehdokkaiden puolesta, jotta lastemme ja nuortemme tulevaisuus saadaan turvattua!