Epäluottamusta on helppo lietsoa, mutta luottamuksen rakentaminen vaatii taitoa
Viime päivinä kaksi poliittista väkivallantekoa on puhututtanut. Ensin valtameren toisella puolella Yhdysvalloissa vaalit hävinneen presidentti Donald Trumpin kannattajat hyökkäsivät väkivalloin kongressirakennukseen.
Tällä viikolla julkisuuteen tuli Suomessa tieto entiseen pääministeriin ja keskustan puheenjohtajaan, kansanedustaja Juha Sipilään kohdistunut hyökkäys. Sipilän päälle käytin nyrkein kadulla, keskellä kirkasta päivää, kun hän oli ylittämässä suojatietä eduskuntatalon edustalla.
Molemmat tapaukset ovat järkyttäviä, tuomittavia ja surullisia. Niillä on kuitenkin yhteinen juurisyy. Yhteiskuntaamme pesiytynyt vihan ja epäluottamuksen lietsonta.
Poliittista keskustelua käydään välillä railakkaasti. Viime vuosina on kuitenkin huolestuttavalla tavalla lisääntynyt epäasiallinen ja henkilöön käyvä hyökkäävä keskustelutapa. Siis ruma puhe. Siinä tyylissä käytöstavat, sivistys ja myös tosiasiat unohtuvat. Yhdysvalloissa niin poliittisen eliitin kuin kansan eri laidat ovat niin syvästi jakaantuneita, että enää ei olla samaa mieltä edes perusasioista, kuten siitä kuka voitti vaalit.
Vihaa ja epäluottamusta on helppo kylvää ja sillä on voitettu vaalejakin. Paljon vaikeampaa on rakentaa luottamusta. Ja sittenkin yhteiskuntamme kaipaa juuri luottamusta kukoistaakseen. Luottamuksen ansiosta olemme Suomessa selvinneet tähän saakka koronastakin niin hyvin: olemme luottaneet viranomaisten ohjeisiin ja toinen toisiimme, tehneet oman osuutemme.
Vihan ja valheiden kylvämistä ei pidä hymistellä – saati kannustaa. Tulimme Juhan kanssa valituksi eduskuntaan samaan aikaan ja olemme tehneet läheistä yhteistyötä, ystävystyneet. Pääministerinä Juha kohtasi ajoittain kohtuuttomiakin vääriä syytöksiä ja vääristelyä. Oli hienoa, että pääministeri Sanna Marin pyysi tällä viikolla Ilta-Sanomien tentissä anteeksi Sipilää leimannutta twiittiään tuolta ajalta.
Kuntavaalit lähestyvät ja aivan tavalliset suomalaiset pohtivat kannattaako niihin oman kotiseudun asioihin pyrkiä vaikuttamaan. Rohkaisen lähtemään ehdolle, vaikka politiikan ilmapiiri onkin ollut viime vuosina raskas. Kansanvalta ja vaikuttaminen ovat liian arvokkaita asioita, jotta niitä kannattaisi luovuttaa pelkästään räyhääjille tai kaikkein paksunahkaisimmille.
Meillä jokaisella on vastuu yhteiskunnallisesta ilmapiiristä. Poliittinen puhe on aina myös teko. Henkilöön käyvä kova räyhääminen, jota näkee paljon esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, saattaa valitettavasti myös yllyttää väkivaltaa tosielämässä.
Voimme myös jokainen vaikuttaa omalta osaltamme siihen, että suomessa voi osallistua yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja keskusteluun ilman pelkoa.