Elpymispaketti on välttämätön paha
Euroopan unionin elpymispaketista on käyty viime viikkoina vilkasta keskustelua. Valtiovarainvaliokunnan mietintö asiasta valmistui tänään. Asia käsitellään eduskunnan täysistunnossa mahdollisesti jo ensi viikolla.
Suomen talous, Euroopan talous ja maailmantalous sekä niiden elpyminen ovat monitahoisia kysymyksiä. Euroopan unioni sopi kesällä 2020 kaikkiaan 750 miljardin euron elvytysrahastosta eli niin sanotusta elpymispaketista.
Paketista hiukan yli puolet, 390 miljardia, jaetaan jäsenmaille avustuksina. Toinen puoli, 360 miljardia, myönnetään lainoina.
Elpymispaketin idea on vauhdittaa Euroopan toipumista koronan aiheuttamasta maailmanlaajuisesta terveys- ja talouskriisistä. Kilpailu on kovaa, kun samalla muun muassa Yhdysvallat ja Kiina laittavat elvytysrahaa liikkeelle. Kyse ei ole Suomen tai Italian tai Ranskan elvyttämisestä, vaan koko Euroopan unionin elpymisestä ja pärjäämisestä kansainvälisillä markkinoilla.
EU:n jäsenmaat sopivat elpymispaketin osana myös EU:n seitsemän vuoden budjetin. Tämä kokonaisuus ei ole ongelmaton ratkaisu, mutta se on jäsenmaiden kompromissi. Jos elpymispaketti kaatuu, kaatuu myös seitsemänvuotinen budjetti. Se johtaisi poliittiseen ja taloudelliseen kaaokseen.
Seitsemänvuotisen budjetin neuvotteluissa Suomi pärjäsi varsin hyvin. Suomi sai neuvoteltua budjettiin puolen miljardin euron kokoisen kansallisen kirjekuoren, jonka mukaan maamme saa 400 miljoonaa euroa lisää maataloustukiin maaseudun kehittämiseen sekä erillisen sadan miljoonan euron tuen Pohjois- ja Itä-Suomelle. Maatalouteen Suomi sai kokonaisuutena noin 6 prosentin korotuksen tulevalle seitsemänvuotiskaudelle.
Suomi on kuluvalla budjettikaudella ollut EU:n neljänneksi pienin nettomaksaja. Tulevalla kaudella Suomen suhteellinen asema paranee, sillä Suomi on tuolloin enää kolmanneksi pienin nettomaksaja.
Eduskunta ei äänestä elpymispaketista erikseen, vaan osana tätä laajempaa budjettikokonaisuutta. Jotta budjettikokonaisuus tulee sellaisenaan voimaan, tulee jokaisen EU-jäsenmaan parlamentin hyväksyä esitys.
Eduskunta antoi kesällä 2020 pääministerille mandaatin ja reunaehdot neuvotella paketista Suomen kannalta mahdollisimman hyvä. Paketti paranikin, kun lainan osuutta lisättiin ja jokaisen jäsenmaan vastuut rajattiin tiukasti.
Lisäksi sovittiin, että elpymispaketin varat täytyy käyttää tiettyihin, etukäteen määriteltyihin tarkoituksiin ja että komissio seuraa rahojen käyttöä tarkasti.
Elpymispaketin rahaa ei siis voi käyttää mihin tahansa. Maksatuksessa on myös niin sanottu hätäjarru, jonka myötä yksikin jäsenmaa voi pysäyttää jonkin maan maksatuksen, jos väärinkäytöksiä ilmenee.
Itse näen, että paketin olisi parempi olla kokonaan lainamuotoinen, mutta tämä on kompromissi, jonka Suomi sai. Paketti ei ole täydellinen, mutta se on sellainen, jonka kanssa pitää elää.
Suomella on edessään kaksi huonoa vaihtoehtoa, joista pitää valita vähemmän huono. Euroopan elpyminen on pienen Suomen etu.
Paketin ja sen yhteydessä sovitun seitsemänvuotisen budjetin kaatamisesta ei varmuudella seuraisi mitään hyvää. Panoksena on koko Euroopan toipuminen talouskriisistä, Euroopan asema epävarmassa maailmantalouden tilanteessa sekä Euroopan sisäinen vakaus ja uskottavuus muun maailman silmissä.
Ehkä eniten kriittistä huomiota elpymispaketin osalta on kohdistunut siihen, että Suomi maksaa enemmän kuin saa. Suomi saa paketista näillä näkymin avustuksia noin 2,7 miljardia euroa. Osuus voi vielä jonkin verran muuttua, koska siihen vaikuttaa jäsenmaiden talouden kehitys vuosina 2021 ja 2022.
Suomen maksuosuus elpymispaketin avustusmuotoisesta tuesta taas on noin 6,6 miljardia euroa. Tästä Suomi maksaa vuosina 2028–2058 noin 210-500 miljoonaa euroa vuodessa.
Takaisin maksettava summa ei ole sellainen, että se jättäisi lapsillemme tai lastenlapsillemme merkittävää velkataakkaa. Etenkin kun tätä summaa vertaa siihen, miten suuresti EU-jäsenyys hyödyttää Suomea vuosittain muun muassa edullisen korkotason, sisämarkkinoiden ja eurooppalaisen vakauden kautta.
Suomen teknologiateollisuuden johtaja totesi äskettäin blogissaan, että EU lisää bruttokansantuotettamme eri arvioiden mukaan 18–40 miljardia euroa vuodessa.
Suomessa likipitäen kaikille onkin selvää, että Suomi hyötyy jäsenyydestä merkittävästi. Elpymispaketti tuleekin nähdä osana kokonaisuutta ja laajempaa taloudellista näköalaa.
Suomen vaatimus elpymispaketille oli, että kunkin jäsenmaan vastuut rajattiin. Suomen osuus vastuista tulisi maksettavaksi vain, jos jokin jäsenvaltio ei kykenisi maksamaan lainaansa takaisin.
Suomi on ollut Euroopan unionissa nettomaksaja alusta alkaen eli maksamme enemmän kuin saamme. Tämä johtuu siitä, että Suomi on keskimääräistä vauraampi jäsenmaa. Jäsenyyden hintaa ei voi laskea pelkästään rahassa, koska EU on myös arvo- ja turvallisuusyhteisö.
Suomen rooli nettomaksajana tiedettiin jo silloin, kun Euroopan unioniin liityttiin. Myös elpymispaketissa Suomi on nettomaksaja. Tämän osalta mikään ei muutu.
Itselleni merkittävä painoarvo on sillä, että Suomen elinkeinoelämä, Suomen Yrittäjät, MTK, palkansaajajärjestöt ja maakuntien liitot kannattavat pakettia. Nämä edunvalvontatahot näkevät paketin hyödyttävän elinkeinoelämää, yrityksiä, palkansaajia ja maataloutta. Ne – samoin kuin suurin osa maamme talousasiantuntijoista – näkevät paketin kokonaisuutena hyödyttävän maamme taloutta.
Suomi hyötyy Euroopan elpymisestä ja sisämarkkinoista, sillä maamme viennistä noin 60 prosenttia suuntautuu Euroopan unionin jäsenmaihin.
Sosiaalisessa mediassa on esitetty väitteitä, että elpymispakettiin sisältyisi jonkinlainen uusi yhteisövero, joka kiristäisi suomalaisten yritysten verotusta. Tämä ei pidä paikkansa, sillä elpymispaketin yhteydessä ei ole tehty mitään päätöksiä EU:n yhteisestä yhteisöverosta.
Yksi esimerkki Euroopan unionin hyödyistä on, että Suomi on pienenä maana saanut hyvin edullisesti valtionlainaa. EU:n ulkopuolella rikas Norja joutuu myös ottamaan valtionlainaa. Suomi on saanut lainaa miinuskorolla, kun taas Norja maksaa lainastaan korkoa yhden prosentin molemmin puolin. Jos Suomella olisi Norjan korot, joutuisimme maksamaan korkoja vuodessa jopa reilusti yli miljardin enemmän.
On arvuuteltu, onko paketti kertaluonteinen vai tuleeko uusia paketteja. Tähän Suomessa käytävään keskusteluun otti kantaa myös komission puheenjohtaja, joka totesi selkeästi, että paketti on kertaluonteinen.
On kyse yhdestä, poikkeuksellisen ja ennennäkemättömän koronakriisin vuoksi sorvatusta paketista. Euroopan sisällä on luonnollisesti erilaisia toiveita, tavoitteita ja kannanottoja talouspolitiikasta ja EU:n suunnasta. Se ei silti muuta miksikään sitä tosiasiaa, että tämä paketti on yksi, kertaluonteinen paketti, ja uusi paketti vaatisi kaikkien maiden hyväksynnän ja myös Suomen eduskunnan päätöksen aivan kuten tämäkin paketti.
Keskusta on linjannut, että se ei tule hyväksymään toista pakettia, mikäli sellaista alettaisiin kaavailla. Europarlamentaarikko Mauri Pekkarinen totesi vastikään, että paketti on ”välttämätön paha”. Sellaisena sen itsekin näen.
Kukaan ei tietenkään voi sanoa varmasti tulevaisuudesta. Joskus voi tulla vaikkapa vakava turvallisuuskriisi, jopa sota, joka edellyttää Euroopan yhteisiä ponnisteluja. Silloin ratkaisevinta Suomen kannalta on, millä puolella olemme: olemmeko osa eurooppalaista demokraattista, oikeusvaltioperiaatteisiin ja ihmisoikeuksiin sitoutunutta arvoyhteisöä? Vai olemmeko sen ulkopuolella joko yksin tai jonkin muun arvoyhteisön jäsenenä?
Politiikkaan kuulu se, että päätökset tehdään kussakin ajassa ja että asioihin pyritään löytämään parhaat mahdolliset ratkaisut. Tällä kertaa elvytetään yhdessä. Euroopan unionin vahvuutena ja voimanosoituksena voi nähdä sen, että elpymispaketista päästiin yhteiseen kompromissiin ja sopimukseen.
Jotkut ovat sanoneet, että paketin myötä Suomi menettää itsenäisyytensä ja päätösvaltansa oman budjettinsa suhteen. On totta, että paketti on erikoinen ja uudenlainen ratkaisu. Suomi sai kuitenkin tavoitteensa läpi, kun pakettiin sisällytettiin tarkat rajaukset kunkin jäsenmaan vastuista.
Suomi on edelleen itsenäinen valtio ja itsenäinen myös budjettinsa suhteen. Elpymispaketti on ainutkertainen ratkaisu koronakriisin aiheuttamiin taloudellisiin haasteisiin, eikä se siten ole askel kohti liittovaltiota.
Pidän merkittävänä, että valtiovarainvaliokunta ottaa tänään valmistuneessa mietinnössään huomioon Suomessa erityisesti esille nousseet tärkeät näkökulmat elpymispaketin ainutkertaisuudesta ja siitä, että kukin jäsenmaa vastaa omista veloistaan ja omasta taloudestaan.
On hyvä, että eduskunta saa hyväksyttäväkseen valiokunnan esittämät lausumat muun muassa siitä, että Suomi ei tule hyväksymään toista vastaavaa pakettia sekä siitä, että Suomi ei hyväksy Suomelle haitallisia ylikansallisia veroja sekä että EU:n omien varojen järjestelmän kehittäminen ei saa nostaa maamme kokonaisveroastetta.
Eurooppa on arvo- ja turvallisuusyhteisö, jonka merkitys pienelle Suomelle on suuri ja jonka arvoa on mahdoton mitata rahassa. Se on hyvä muistaa, kun keskustelu elpymispaketista tulevina viikkoina jatkuu.
