Inhimillisyyttä ja realismia maahanmuuttopolitiikkaan
Rasismista on keskusteltu koko kesä. Hallitus antaa syyskuussa eduskunnalle rasismiin liittyvän tiedonannon.
Keskustelin hiljattain erään nuorenmiehen kanssa, jonka vanhemmat olivat muuttaneet Suomeen 1990-luvulla Afrikasta. Tämä työtä tekevä nuorimies kertoi omista kokemuksistaan ja siitä, että on joutunut kohtaamaan rasismia Suomessa.
Rasismi on rotusyrjintää eli rodun, ihonvärin, syntyperän tai kansallisen tai etnisen alkuperän perusteella tapahtuvaa syrjintää.
Suomalaisen yhteiskunnan peruspilareihin pitkään kuulunut kristillinen etiikka opettaa, että rasismi on väärin ja että jokainen ihminen on Jumalan luomana yhtä arvokas.
Tämä ohjaa rakentamaan maata, jossa ketään ei syrjitä.
Keskustelu rasismista ei aina ole ollut oikeudenmukaista. Liian usein asiallinen maahanmuuttopolitiikan tarkastelu on leimattu rasismiksi.
Tämä on kärjistänyt keskustelua ja luonut monelle kokemuksen, ettei maahanmuuton kipupisteistä saisi puhua.
Realistista on todeta, että maahanmuuttopolitiikka ei ole onnistunutta tilanteessa, jossa esimerkiksi pääkaupunkiseudun katujengien jäsenistä yli 90 prosenttia on maahanmuuttajataustaisia.
Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko totesi keskustan eduskuntaryhmän kesäkokouksessa 22.8, että jokaisen ihmisarvon kunnioittaminen ja irtisanoutuminen rasismista ei tarkoita, etteikö voisi arvioida kriittisesti maahanmuuttopolitiikkaa ja puolustaa suomalaisen yhteiskunnan arvoja, kuten naisten asemaa ja kristillisiä perinteitä.
Keskustan maahanmuuttolinjassa yhdistyy inhimillisyys ja realistisuus.
Suomen pitää auttaa maailman hädänalaisimpia ihmisiä myös hallitulla maahanmuutolla. Keskusta ei hyväksy maahanmuuttojärjestelmän väärinkäyttöä.
Laittomasti maahan tulleiden ja rikoksiin syyllistyneiden ulkomaalaisten palauttamista on tehostettava.
Suomella on oikeus ja velvollisuus odottaa, että maahan tuleva noudattaa maamme lakeja ja kunnioittaa suomalaisille tärkeitä arvoja.
Nuorimies, jonka kanssa keskustelin, totesi, että niin maahanmuuttajataustaisten kuin muiden nuorten kohdalla tärkeintä on kiinnittää huomiota perheiden hyvinvointiin, vanhemmuuden tukeen ja lasten harrastuksiin.
Tästä on helppo olla samaa mieltä. Lapsen ja nuoren elämässä kodin ja perheen hyvinvoinnilla sekä tervehenkisillä harrastuksilla on iso merkitys.
Niitä on vahvistettava, samoin kuin suomen kielen oppimista.
Tärkeää on myös pitää turvallisuusviranomaisten voimavarat ja poliisien määrä riittävällä tasolla.
On ollut mukava huomata, että oikeistohallitus aikoo jatkaa edellisen hallituksen linjaa ja lisätä poliisien määrää. Poliisin läsnäoloa on lisättävä myös harvaan asutuilla seuduilla.
Suomella on oikeus ja velvollisuus odottaa, että maahan tuleva noudattaa maamme lakeja ja kunnioittaa suomalaisille tärkeitä arvoja.
Tilanteessa, jossa maamme syntyvyys on historiallisen alhainen, Suomi tulee tarvitsemaan työvoimaa myös ulkomailta.
Tärkeää on, että niin työperäisen maahanmuuton hakemukset kuin turvapaikkahakemukset käsitellään ripeästi.
Oikeuden tulee toteutua, mutta loputtomia turvapaikkahakemusten valituskierteitä ei pidä mahdollistaa.