Vuoden sana haastaa koko poliittista järjestelmää
Arvostettu englantilainen sanakirjakustantamo Oxford Dictionaries on valinnut vuoden sanaksi käsitteen ”post-truth”. Suomeksi se kääntyy muodossa ”totuudenjälkeinen”.
Sanan valinta heijastaa kuluneen vuoden kiihkeitä poliittisia kampanjoita.
Iso-Britanniassa äänestäjien enemmistö kannatti eroamista Euroopan Unionista. Brexitin kannattajat esittivät harhaanjohtavia ja valheellisia väitteitä EU:sta.
Ne vetosivat äänestäjien tunteisiin paremmin kuin EU-jäsenyyden kannattajien esittämät luvut EU:n taloudellisista hyödyistä.
Yhdysvalloissa Donald Trump voitti presidentinvaalit kampanjalla, jossa viljeltiin härskejä valheita.
Trump piti esimerkiksi ilmastonmuutosta kiinalaisten keksimänä juonena Yhdysvaltain talouden vahingoittamiseksi.
Olemmeko todellakin siirtymässä aikaan, jossa vaalit voitetaan viljelemällä äänestäjien tuntoihin iskeviä väittämiä niiden totuudellisuudesta välittämättä?
Nyt kysytään, ennakoivatko nämä kampanjat laajemminkin politiikan tulevaisuutta.
Olemmeko todellakin siirtymässä aikaan, jossa vaalit voitetaan viljelemällä äänestäjien tuntoihin iskeviä väittämiä niiden totuudellisuudesta välittämättä?
Esimerkiksi sosiaalinen media tuntuu edistävän tällaista kehitystä. Se mahdollistaa kansalaisten jakautumisen erillisiin ryhmiin, jotka keskustelevat vain samanmielisten kanssa.
Tällaisessa ympäristössä on helppo levittää omia uskomuksia tukevaa väärää tietoa.
Suomessakin puhutaan ”punavihreästä kuplasta”, joka hallitsee mediajulkisuutta kehäkolmosen sisäpuolella mutta ei ymmärrä muun Suomen todellisuutta.
Vuoden sanan valinta tuo mieleen Napoleonin tunnetun aforismin. Sen mukaan kolme tehokkainta kannustinta ihmisten saamiseen liikkeelle ovat pelko, viha ja oma etu.
Brexit ja Yhdysvaltain vaalit ovat tuoreimpia todisteita Napoleonin aforismin toimivuudesta.
Ongelma on vain se, että näiden keinojen viljely johtaa poliittiseen kulttuuriin, jota hallitsevat pelon ja vihan lietsonta sekä oman edun tavoittelu.
Vastuullisten puolueiden pitää nyt meilläkin päättää, millä keinoilla politiikkaa jatkossa tehdään. Suomi kannattaisi säilyttää maana, jossa riitelevät asiat eivätkä ihmiset.