Tv-ohjelmasta syntyi ilmastokeskustelu, joka kertoo sekä median että kansalaisten kaksinaismoraalista 

Pääkirjoitus

Kolmen suomalaisen poliitikon osallistuminen tv-ohjelmaan, jonka konsepti perustuu paljolti lentomatkustamiseen, herätti kiivaan ilmastokeskustelun. 

Aika on otollinen. Dramaattiset kuvat näyttävät, kuinka maasto palaa Välimeren ympäristössä, lämpötilat kipuavat ennätyksiin ja rajuilmat koettelevat. 

Ilmastonmuutoksestahan tämä kaikki kertoo. Sitä tuskin kukaan enää kiistää. Tilastot osoittavat, että maapallon keskilämpötilat ovat nousseet voimakkaasti 2000-luvulla, valtamerten vedet ovat lämmenneet ennätyksiin ja Suomessakin on helppo havaita ympäristömuutoksia. 

Vaikka syyllisyys on melkein kaiken ihmiselon päällä, lentoliikenteestä on tullut yksi ilmastonmuutoksen symboleista. 

Niin myös kolmesta ajattelemattomasta ja julkisuudenkipeästä poliitikosta tuli mainio syytösten kohde, kun he osallistuvat Amazing Race Suomi -ohjelmaan. 

Ohjelmassa 12 kahden hengen joukkuetta lentelee ympäri maailmaa erilaisissa tehtävissä kilpaillen. Vanhan amerikkalaisen formaatin toteuttaa Suomessa Nelonen. 

Europarlamentaarikko Silvia Modig (vas.) sekä kansanedustajat Aino-Kaisa Pekonen (vas.) ja Ilmari Nurminen (sd.) ovat saaneet kuulla kunniansa, aiheellisestikin. Varsinkin Modig ja Pekonen ovat arvostelleet kärkkäästikin lentoliikenteen ilmastovaikutuksia. 

HELSINGIN SANOMAT osallistui poliitikkojen tuomitsemiseen oikein pääkirjoituspalstallaan. Se julisti otsikossaan, että ”poliitikot eivät elä niin kuin opettavat”. 

HS:n kunniaksi on sanottava, että se ilmoitti lehden kuuluvan samaan konserniin kuin mediayhtiö Nelonen, joka moititun ohjelman järjestää. 

Siihen oman pesän kritiikki kuitenkin jäi. Ohjelmayhtiöhän tietysti pahin syyllinen on, kun turhuuksia järjestää. 

Mutta samalla olisi jouduttu perimmäisten kysymysten äärelle. Mikä kaikki muu sellainen kuluttaminen on turhaa ja ilmastonmuutosta ruokkivaa, mitä myös HS sivuillaan mainostaa tai käsittelee ilman ilmastokritiikkiä? 

Eikö niistä pitäisi puhua yhtä lailla, vaikka poliitikot eivät niihin osallistuisikaan? Eikö HS:n pitäisi otsikoida myös näin: Helsingin Sanomat ei elä niin kuin pääkirjoituksessaan opettaa.

Perimmäinen kysymys on, mikä on sellaista turhaa, mitä meidän on ilmastosyistä yksissä tuumin vastustettava, Amazing Race -ohjelman lisäksi? 

PERIMMÄINEN kysymys on, mikä on sellaista turhaa, mitä meidän on ilmastosyistä yksissä tuumin vastustettava, Amazing Race -ohjelman lisäksi? 

Ja ennen muuta: Mikä on oikea taho päättämään turhuuden asteesta? 

Alati vaihtuvan muodin perässä laukkaaminen? Formula-kisat, rallit, suuret viihdetapahtumat? Tilavat asunnot? Jättimäinen mainonta ja markkinointi? Koirien pito lemmikkieläiminä? Kesämökkeily ja kotimaan matkailukin? Somen ja muun sähköisen viihteen viljely? Käyttökelpoisen rakennuskannan purkaminen? Ravintotottumuksemme… 

Ja sata muuta asiaa. 

Vaikeus on arvostuksissamme ja henkilökohtaisissa mieltymyksissämme. Melkein kaikkea ilmastonmuutoksen kannalta haitallista kun voidaan sekä vastustaa että puolustaa. 

Paitsi sotaa. 

Jos olemme rehellisiä, huomaamme, että kaksinaismoralisteja olemme me tavalliset ihmisetkin. Asioilla on aina vähintään kaksi puolta. 

Niinpä lentolippujen hintojen kaksinkertaistaminen vähentäisi kyllä lentämistä, mutta niin, että vähävaraisten matkustelu loppuisi kokonaan, Hyvin toimeentulevien käyttäytymiseen hinnankorotukset eivät vaikuttaisi mitään. 

Vähemmästäkin on vallankumoushenki riehahtanut liekkiin. 

ILMASTONMUUTOKSEN torjunta on kansakuntien päättäjien käsissä. Vain parlamentit ja hallitukset pystyvät rakentamaan yhdessä tiedeyhteisön kanssa sellaisia asetuksia ja lakeja, jotka panevat niin bisneksen kuin kansalaisetkin oikeille urille. 

Mutta kyllä Amazing Race -keskustelutkin vievät asiaa eteenpäin, kunhan vain huomaamme suuttumuksemme hetkillä myös omat eettiset erheemme.