Taas huono ruokauutinen maailmalta

Hollannin kananmunaskandaalissa ei ole kyse vain munista. Tapaus kuvastaa taas globaalin elintarvikebisneksen vaaroja. Samalla se muistuttaa suomalaisen ruokatuotannon arvosta.

Hyönteismyrkky fiproniilian löytyminen hollantilaisista kananmunista on herättänyt Keski-Euroopassa suurta kohua. Miljoonia kananmunia on vedetty pois myynnistä Saksassa, Hollannissa ja Belgiassa.

Eikä ihme. Fiproniilia on myrkky, jota ei saa käyttää tuotantoeläimiin. Se voi vaurioittaa keskushermostoa ja maksaa.

Vaikka tutkimukset ovat vielä kesken, jäljet näyttävät johtavan yritykseen, joka on myynyt vaarallista myrkkyä kanojen loiseläinten torjuntaan. Myrkkyä epäillään käytetyn jo vuoden ajan.

Myrkkyskandaali liittyy huonoihin uutisiin, joita maailmalta aina silloin tällöin leviää. Hullun lehmän tauti, lintuinfluenssa tai melamiinin tietoinen lisääminen maitoon ovat esimerkkejä.

Ikävintä on, että globaalit markkinat voivat tuoda ongelmat myös suomalaisten ruokapöytään. Halpojen hintojen kääntöpuolella onkin suuri epävarmuus ruoan alkuperästä ja turvallisuudesta. Vaikka Suomen elintarvikevalvonta on korkeatasoista, sekään ei pysy kaiken perässä.

Hollantilaismunien tapauskin on levinnyt myös Belgiaan ja Saksaan. Merkittävä osa Hollannissa vuosittain tuotetuista kymmenestä miljardista munasta viedään juuri Saksaan.

Suomeen ei kokonaisia munia ole Hollannista tuotu, mutta kananmunaa käytetään monissa teollisuuden valmisteissa. Niinpä fiproniilia sisältäneitä tuotteita on voinut tulla myytiin Suomeen asti.

Paras konsti välttyä ongelmilta ja epäilyksiltä on syödä suomalaista ruokaa.

Paras konsti välttyä epäilyksiltä ja ongelmilta onkin syödä kotimaista ruokaa. Sen tuotantoketjut ovat takuulla paremmin tiedossa kuin brasilialaisen lihan tai thaimaalaisen broilerin.

Kotiruoan valmistajan on kohtalaisen helppo pysyä perillä kauppojen myymien tuotteiden alkuperästä. Suuri ongelma on edelleen laitos- ja työpaikkaruokailu.

Niissä ruoanvalmistuksesta vastaavat ammattikeittiöt. Ne ovat yleensä liian pienten määrärahojen tai kovan kilpailun puristuksessa. Niille kaukomailta tullut, esikäsitelty ja pakastettu halpa liha tai broileri saattaa olla tarjous, jota ei voi ohittaa.

Ammattikeittiöiden raaka-ainehankinnoissa olisikin työsarkaa. Kouluissa, sairaaloissa, päiväkodeissa, puolustusvoimissa ja yritysten hoitamissa työpaikkaruokailuissa kun nautitaan yli kaksi miljoonaa ateriaa päivittäin.

Avainasemassa ovat usein kunnat ja niiden luottamusväki. Jos kotimaista halutaan, sitä ei ehkä saada yhtä halvalla kuin kilpailevaa tuotetta maailman markkinoilta. Mutta ei niissä sitten olekaan fiproniilia tai melamiinia.

Kananmuna on muuten hyvä esimerkki suomalaisesta ruokaturvallisuudesta. Esimerkiksi salmonellaa ei tavata suomalaisissa siipikarjatuotteissa juuri koskaan. Olemme siinä asiassa maailman ehdotonta huippua.

Siksi suomalaisen hotellin aamiaispöydästä voi noutaa löysäksi keitetyn munan. Muualla maailmassa sellainen ei tulisi kuuloonkaan.