Soteuudistuksen on nyt pakko onnistua

Pääkirjoitus

Hallitus esitteli tiistaina sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen päälinjat. Uudistuksella on tällä kertaa paremmat onnistumisen mahdollisuudet kuin koskaan.

Uudistuksen läpimenon puolesta puhuvat monet tekijät.

Ensinnäkin kaikkien hallituspuolueiden eduskuntaryhmät kannattavat aidommin uudistuksen hyväksymistä toisin kuin viime vaalikaudella, jolloin kokoomus vei sitä eteenpäin Juha Sipilän (kesk.) hallituksessa korkeintaan puolella sydämellä.

Viime vaalikauden epäonnistumista selittää jälkikäteen ajatellen yritys haukata liian suurta palaa yhdellä kertaa. Sosiaali- ja terveyspalveluiden lisäksi maakunnille oli tarkoitus siirtää yhdellä rysäyksellä suuri joukko muitakin tehtäviä.

Antti Rinteen (sd.) ja sittemmin Sanna Marinin (sd.) hallitusohjelmassa uudistus rajoitettiin koskemaan vain kaikkein tärkeintä, sosiaali- ja terveyspalveluja. Vastuu niiden järjestämisestä siirrettiin kunnilta maakunnille, eli uudistuksen pääidea säilyi samana kuin Sipilän hallituksessa.

Sipilän hallitusohjelman tausta löytyy puolestaan keskustan kotikunta-maakuntamallista, jonka puolue esitteli oppositiossa ennen vuoden 2012 kuntavaaleja. Tiistaina estelty kokonaisuus istuu hyvin yhteen sen kanssa.

Lakiluonnokset lähtivät lausuntokierrokselle kesän alussa. Syyskuussa päättyneen lausuntokierroksen jälkeen ministerit ovat istuneet tiiviisti viimeistelemässä uudistuksen yksityiskohtia perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun (sd.) johdolla.

Koronaviruksen toisen aallon leviäminen taisi helpottaa uudistuksen viimeistelyä. Ministerit saivat työrauhan, kun julkinen huomio kiinnittyi koronaan, viime päivinä maskisotkuihin.

Koronapaineiden keskellä ministerit kykenivät sopimaan varsin tasapainoisesta ratkaisusta, jossa otettiin huomioon niin alueelliset ongelmat kuin suurten kaupunkien rahoitushuoletkin.

Kompromissihenki näkyy sanavalinnoissakin. Vastuu sotepalveluiden järjestämisestä siirretään maakuntien sijasta ”hyvinvointialueille”. Uudissanaa perustellaan sillä, että maakuntien liitoilla ei ole roolia palveluiden järjestämisessä.

Keskusta puhuu edelleen maakunnista. Hallituskumppanitkin taipuivat ”maakunta” -termin käyttöönottoon tulevaisuudessa, jos ja kun maakunnan liittojen tehtävät yhdistetään ”hyvinvointialueiden” tehtäviin.

Keskustalle oli tärkeää sopia myös askelmerkit maakuntaveron käyttöönotosta. Asiaa valmistellaan parlamentaarisessa työryhmässä, jonka määräaika päättyy vuodenvaihteessa.

Viimeistään verotusoikeus varmistaa sen, että uudistuksessa syntyy aito maakunnallinen itsehallinto. Hallitus vahvisti itsehallintoa jo lausuntokierroksen perusteella löysentämällä keskushallinnon ohjausvaltaa hyvinvointialueisiin nähden.

Koronapaineiden keskellä ministerit kykenivät sopimaan varsin tasapainoisesta ratkaisusta, jossa otettiin huomioon niin alueelliset ongelmat kuin suurten kaupunkien rahoitushuoletkin.

Hallitus aikoo tuoda lakipaketin eduskuntaan joulukuussa. Eduskuntakäsittelyn jälkeen uudistuksen on määrä astua voimaan vuoden 2023 alussa.

Hallituspuolueiden aito yksimielisyys vahvistaa uskoa siihen, että uudistus voi tällä kertaa toteutua. Sen tiellä on kuitenkin vielä monta mutkaa.

Suurin jännitys liittyy siihen, kelpaako uudistus tällä kertaa eduskunnan perustuslakivaliokunnalle.

Viime vaalikaudesta on otettu jo sen verran oppia, että varsinaista lausuntovaliokuntaa eli eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokuntaa johtaa tällä kertaa hallituspuolueen edustaja, keskustan Markus Lohi.

Politiikan paradokseihin kuuluu se, että suurin vastuu uudistuksen eteenpäinviennistä kuuluu Krista Kiurulle, joka kunnostautui viime vaalikaudella uudistuksen kaatamisessa eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajana.

Uudistuksen läpimenon puolesta puhuu ennen muuta se, että nyt alkaa olla käsillä viimeinen hetki sen tekemiselle. Muuten julkiset palvelut uhkaavat rapautua, koska kaikki kunnat eivät yksinkertaisesti kykene enää tuottamaan riittäviä palveluja asukkailleen.