Sote-keskustelusta on kadonnut järki jo ajat sitten – opposition jarrutuspolitiikka on poikkeuksellisen härskiä

Pääkirjoitus

Sote-uudistusta on väännetty kasaan jo toistakymmentä vuotta. Sen suunnittelussa ovat olleet mukana lähes kaikki puolueet.

Valmista ei ole tullut lukuisista yrityksistä huolimatta. Tällä hetkellä soten toteutuminen on lähempänä kuin koskaan, vaikka oppositiossa sitä vastustetaankin raivoisasti.

Suurin osa kansalaisista on tipahtanut sote-kelkasta jo ajat sitten. Ymmärrystä sote-uudistuksesta on vähentänyt asioiden raaka politisointi ja yksinkertaistaminen.

Oppositiolle tärkeintä on, että sote kaatuu, jotta hallitus ei saa sulkaa hattuunsa. Siksi se puhuu jatkuvasti sote-sirkuksesta ja markkinamallista. Ne ovat termeinä iskeviä, joten niillä on helppo sumuttaa tietämättömiä.

Omaa vaihtoehtoa oppositio ei ole pystynyt esittämään. Se kertoo vallitsevasta tilanteesta.

Sote– ja maakuntauudistuksen vastustajille on keppihevokseksi kelvannut mikä tahansa tekosyy. Median suosiollisella myötävaikutuksella hankkeen poliittiset vastustajat ovat luoneet kansalaisille sellaisen kuvan, että soten syntyminen johtaisi maanlaajuiseen katastrofiin ja karmeaan yksityistämiskierteeseen.

Tilanne on juuri päinvastainen. Soten kaataminen vauhdittaa sote-palveluiden yksityistämistä ja lisää eriarvoisuutta kansalaisten keskuudessa. Surkeimmassa tilanteessa ovat pienet kunnat, joiden hartiat sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluiden järjestämiseen ovat täysin riittämättömät.

Tämä toisenlainen totuus on saanut syystä tai toisesta harvinaisen vähän julkisuutta.

Härskeintä poliittista peliä on nähty ja koettu eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Valiokunnan puheenjohtaja on jarruttanut päätöksentekoa kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Puheenjohtajan toiminta on ollut kaikilla mittareilla ennenkuulumatonta eduskunnan valiokuntatoiminnassa. Ja mitä on tehnyt media: katsonut hiljaa vierestä.

Kun valiokunta vihdoin viimein saa jotakin päätöksiä aikaiseksi, media ihmettelee yhdessä oppositioedustajien kanssa äänestyksen lopputulosta. Jos on kaksi toisistaan poikkeavaa esitystä, äänestetään. Enemmän ääniä saanut vaihtoehto voittaa. Näin toimii demokratia.

Vielä jokin aika sitten Suomessa oltiin hyvin huolissaan siitä, että kansallista päätöksentekoa siirretään liikaa Euroopan unioniin. Nyt oppositio tyrkyttää vapaaehtoisesti unionin päätettäväksi myös sellaisia asioita, jotka eivät edes kuulu sinne.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on kuullut soten tiimoilta noin tuhatta asiantuntijaa. Opposition mielestä määrä on riittämätön. Jos tämä ei ole riittävä määrä, mikä sitten on?

Ilmeisesti oikea määrä on mikä tahansa luku, jolla varmistetaan, että asiasta ei äänestettäisi koskaan suuressa salissa.

Sote-uudistuksen ympärillä käydyllä notifikaatiokeskustelulla on sama tavoite: sote-uudistuksen pysäyttäminen hinnalla millä hyvänsä.

Oppositio antaa ymmärtää, että kaikki asiantuntijat ovat sitä mieltä, että sote-uudistusta ei voi viedä eteenpäin ennen kuin se on hyväksytetty Euroopan unionissa. Tämä on täyttä puppua.

Eurooppaoikeuden professorin Päivi Leino-Sandbergin mukaan (HS 1.3.) on täysin mahdoton ajatus, että näin tärkeä uudistus vaatisi notifioinnin. Professorin mielestä ”keskustelu on pursunut aivan yli äyräidensä.”

Tähän loppupäätelmään on helppo yhtyä. Toisin kuin Suomessa on annettu ymmärtää, sosiaali- ja terveystoimea koskevat päätökset tehdään kansallisella tasolla, ei EU:ssa.

Vielä jokin aika sitten Suomessa oltiin hyvin huolissaan siitä, että kansallista päätöksentekoa siirretään liikaa Euroopan unioniin. Nyt oppositio tyrkyttää vapaaehtoisesti unionin päätettäväksi myös sellaisia asioita, jotka eivät edes kuulu sinne.