Sanomalehti on voimissaan
Galluptutkimusten loputtomassa virrassa on tutkittu myös suomalaisten luottamusta instituutioihin (HS 4.2.).
Kansa luottaa poliisiin, armeijaan ja oikeuslaitokseen, myös kirkkoon, eduskuntaan ja jopa Euroopan Unioniin, meillä enemmän kuin monissa muissa maissa.
Merkille pantavaa on, että luottamus lehdistöön on kasvanut kymmenessä vuodessa lähes kaksikymmentä prosenttiyksikköä. Nyt lehdistöön luottaa melko tai erittäin paljon enemmistö kansalaisista. Televisioon luotetaan jopa hiukan enemmän ja kasvavasti, mutta luottamuksessa ei ole sellaista hyppäystä kuin lehdistön kohdalla.
Ei ihme, jos somevyörytyksessä perinteinen media voi näyttäytyä luotettavana.
HS:n haastattelema mediatutkija ei löydä selitystä luottamushyppäykselle ja tyytyy asettamaan tutkimustuloksen kyseenalaiseksi.
Maallikolle voi olla tarjolla luonnollinen selitys. Se on mediakentän hämmennys ja sen päätekijä some eli niinsanottu sosiaalinen media.
Uusia mediakäsitteitä ovat vihapuhe ja valeuutiset, jotka ovat kolkolla tavalla kuvaavia. Ei ihme, jos somevyörytyksessä perinteinen media voi näyttäytyä luotettavana.
Lehdistön ydinryhmä sanomalehdet on kokenut rajuja haasteita. Kilpailu mainosrahasta on kiristynyt ja talouden raamit ovat muutenkin käyneet ahtaammiksi. Digitaaliteknologia on tuonut uhkia mutta tarjonnut myös mahdollisuuksia, joihin on tartuttu vaihtelevalla menestyksellä.
Sanomalehdistö on taistellut ja sopeutunut ja mikä olennaista säilynyt hengissä parin viime vuosikymmenen myllerryksissä. Samanaikaisesti tapahtunut luottamuksen kasvu kansalaisten silmissä lisää uskoa tulevaisuuteen.
Televisio on läsnä ihmisten elämässä muutenkin kuin kuvaruutuna olohuoneen nurkassa. Luottamus televisioon on paljossa luottamusta Yleisradioon.
Se ettei luottamus ole kokenut samanlaista hyppäystä kuin lehdistön kohdalla voi selittyä monenkirjavalla mutta hämmästyttävän yksinuottisella kanavatarjonnalla.
Television kisailuvisailurealityhömppää ei kannata sen enempää paheksua, mutta se varjostaa vakavasti otettavaa asiaohjelmistoa ja viihdettä.
Joillakin television toimittajilla on taipumusta hankkiutua vaikka väkisin sananvapauden ritariksi, mikä voi kerätä aplodeja mutta voi myös heikentää kuvaa median luotettavuudesta.