Putin-suhteet kaatavat poliitikkoja jalustoiltaan
Venäjän raakalaismainen hyökkäys Ukrainaan on muuttanut pysyvästi suhtautumista itänaapuriin. Samalla myös yhteiskunnallisen keskustelun sävy on muuttunut.
Erityistarkastelun alle ovat joutuneet poliitikot, jotka ovat edistäneet Venäjän poliittisia tai taloudellisia tavoitteita. Tämän kohtalon ovat kokeneet muun muassa Saksan entiset liittokanslerit Angela Merkel ja Gerhardt Schröder.
Heidät on kaadettu jalustoiltaan.
Molemmat liittokanslerit käyttivät poliittista vaikutusvaltaansa Venäjä-yhteistyön hyväksi. Merkelin tavoitteena oli sitoa Venäjä taloudellisesti osaksi Eurooppaa. Schröderin motiivit olivat enemmän taloudellisia. Hän sai venäläiseltä kaasuyhtiöltä työstään korvaukseksi miljoonia euroja.
Ilman Merkelin ja Schröderin aktiivista roolia Saksan energiasektori ei olisi niin raskaasti venäläisen maakaasun varassa.
Tätä taustaa vasten kriittinen arviointi on täysin ymmärrettävää. Ei pelkästään Saksassa vaan myös muualla, sillä Saksan virhearvioinnista maksetaan Euroopassa erittäin kovaa hintaa korkeina sähkölaskuina.
Samanlaista keskustelua käydään nyt myös Suomessa. Helsingin Sanomat käsitteli viikonvaihteessa laajassa artikkelissa entisen pääministerin Paavo Lipposen (sd.) ja myös muiden demaritaustaisten toimijoiden osallisuutta Nord Stream -hankkeissa.
Rapaa saanut niskaansa myös ex-pääministeri Esko Aho (kesk.), joka toimi pitkään venäläisen Sberbankin hallituksessa. Osansa kritiikistä ovat saaneet monet muutkin poliitikot, jotka ovat olleet vastuuvuorossa Nord Stream -hankkeen vaiheissa.
Näin siitä huolimatta, että Suomi laati muiden Pohjoismaiden tapaan putkesta vain ympäristöarvion ja antoi sen pohjalta rakennusluvan. Ex-pääministeri Matti Vanhanen kertoi HS:n haastattelussa (10.10.), että Suomi noudatti asiassa kansainvälisiä sopimuksia. Jos Suomi olisi toiminut toisin, se olisi Vanhasen mukaan olisi toiminut kansainvälisten sopimusten vastaisesti.
Tästä huolimatta Nord Stream -putkesta on tullut poliittinen myrkkypilleri muiden Venäjä-kytkösten ohella.
Poliitikot, joilla on ollut aikaisemmin hyvät Venäjä-suhteet ovat Ukrainan sodan jälkeen joko kääntäneet kelkkansa tai ovat olleet viisaasti hiljaa. Mikään ei ole poliittisen uran kannalta tuhoisempaa kuin leimaantuminen Putinin kätyriksi.
Monista vanhoista poliittisista toimijoista on tullut puolueelle rasitteita. Pahimman leiman ovat saaneet poliitikot, jotka ovat hyötyneet taloudellisesti Venäjä-suhteistaan.
Monista vanhoista poliittisista toimijoista on tullut puolueelle rasitteita. Pahimman leiman ovat saaneet poliitikot, jotka ovat hyötyneet taloudellisesti Venäjä-suhteistaan.
Poliitikot eivät ole ainoita, jotka ovat erehtyneet Venäjän suhteen. Saman kohtalon ovat kokeneet monet yritykset.
Yritykset tuskin olisivat tehneet Venäjälle niin isoja investointeja, jos ne eivät olisi uskoneet Venäjän poliittiseen ja taloudelliseen muutokseen. Venäjä-riskien täysimääräinen toteutuminen onkin ollut niille ikävä yllätys.
Jälkikäteen on helppo todeta, että johtavien poliitikkojen ja yritysten olisi pitänyt ymmärtää Venäjää liittyvät riskit. Tämä jälkiviisas sävy näkyy myös nykyisessä keskustelussa.
Tulevaisuuden ennustaminen ei ole niin helppoa, miltä se yritetään saada nyt näyttämään. Jos johtavat poliitikot ja suuryritykset ovat langenneet samaan ansaan, on selvää, että asiat eivät ole niin yksioikoisia.
Venäjän nykyisiä toimia ei voi puolustaa millään tavalla. Poliitikkoja, jotka yrittivät vaikuttaa Venäjän poliittiseen ja taloudelliseen kehitykseen, on silti myös ymmärrettävä.
He yrittivät Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen tiivistää taloudellista ja poliittista yhteistyötä Venäjän kanssa. Venäjän liittäminen eurooppalaisen yhteistyöverkkoon olisi ollut
kaikkien osapuolten etu.
Tämä projekti valitettavasti epäonnistui.