Puolue joka hylkäsi perintönsä
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki katsoo työnsä tehdyksi tuulisella puoluejohtajan paikalla. Johtopäätös on ymmärrettävä eduskuntavaalien jälkeen, jotka vastoin ennakko-odotuksia menivät heikosti.
Arhinmäki osaa sujuvan poliittisen retoriikan, mutta hänen poliittinen maailmankuvansa pyörii melko ahtaissa punavihreissä helsinkiläisympyröissä.
Vasemmistoliiton linjavalinnasta ovat hyötyneet sosiaalidemokraatit teollisilla alueilla ja keskusta entisen korpikommunismin tanhuvilla.
Vasemmistoliitto on hämmästyttävällä tavalla hylännyt poliittisen perintönsä. Se on perustettu SKDL:n ja kommunistisen puolueen jylhille raunioille, mutta se on ponnistellut uutterasti kieltääkseen lähes kaikki laitavasemmiston perintötekijät.
Se on keskittynyt kilpailemaan vihreän puolueen kanssa ja menettänyt kannatuspotentiaaliaan työväestössä ja laajoilla maaseutualueilla. Tästä linjavalinnasta ovat hyötyneet sosiaalidemokraatit teollisilla alueilla ja keskusta perinteisen korpikommunismin tanhuvilla.
Tietenkin suomalaisen kommunismin romahdus maailmankommunismin konkurssin hyökyaallossa oli traumaattinen ja nöyryyttävä tapahtuma, mutta vasemmistoliiton kompleksinen suhtautuminen taustahistoriaansa on mitä ilmeisemmin ollut liioiteltua.
Kompleksisuutta osoittaa omalla tavallaan se, että kommunistisen puolueen työn jatkajan roolia tavoittelee ainakin kolme pienryhmää, josta mikään ei ole kyennyt nousemaan eduskuntaan asti.
Vasemmistoliitto ei varmaankaan kaipaa ulkopuolisia neuvoja, mutta sen tapaa hylätä entisen aatteen ohella myös suuri osa entisistä kannattajista, voi ihmetellä.