Pitkänäperjantaina on sovittu rauhan töistä
Ensimmäisenä pitkänäperjantaina tehtiin historiaa, joka on muuttanut maailmaa.
Myöhemminkin pitkäperjantai on jäänyt aikakirjoihin, joskin tietysti paljon vaatimattomammassa mitassa.
Eurooppalaisittain tärkeä pitkäperjantai oli 18 vuotta sitten. Silloin solmittiin Pohjois-Irlannin tulevaisuutta koskenut rauhansopimus. Suomalaisilla oli suuri osuus rauhanprosessissa. Varsinkin edesmennyt valtioneuvos Harri Holkeri jäi aikakirjoihin.
Holkeri sekä Kanadan puolustusvoimien komentaja John de Chastelain ja yhdysvaltalainen senaattori George Mitchell laativat neuvottelujen pohjaksi väkivallattomuuden periaatteet. Myöhemmin he toimivat puheenjohtajina poliittisissa neuvotteluissa, jotka päättyivät pitkänperjantain sopimukseen 1998.
Pohjois-Irlantia koskenut sopimus ei tuonut rauhaa heti. Pelkästään aseiden hävittämiseen tarvittiin vielä yli kymmenen vuotta. Mutta konfliktilla oli ikääkin jo moninkertaisesti.
Rauhansopimus, jota Holkeri oli luomassa, saisi kannustaa nykyajan johtajiamme. On oltava aloitteellinen, on ymmärrettävä kaikkia osapuolia, on jaksettava rakentaa. Kun konfliktit ovat kestäneet usein vuosikymmeniä, niitä ei saada loppumaankaan nopeasti.
”Tarvitaan… puolueettomia ja riippumattomia välittäjiä…”
Holkerin tehtävä oli omalla tavallaan uraa uurtavaa suomalaista rauhantyötä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisessä Euroopassa. Siitä onkin otettu oppia monien kriisien selvittelyssä myöhemmin.
Pohjois-Irlannin rauhanprosessissa pitkään työskennellyt Aaro Suonio on listannut menestyksellisten rauhanneuvottelujen reseptin näin:
”Tarvitaan ainakin poliittista tahtoa ja johtajuutta, sovitut pelisäännöt, puolueettomia ja riippumattomia välittäjiä sekä aimo annos sitoutumista ja kärsivällisyyttä.”
Vaikka Suomi onkin EU:n jäsen, se ei kuulu sotilasliittoon eikä sillä ole yleensä suuria omia intressejä maailman konflikteissa. Tätä asemaa ja historian mainetta kannattaisi yhä käyttää hyväksi – muutenkin, kun nobelistimme, presidentti Martti Ahtisaaren työn kautta.
Rauhantyön luonteeseen kuuluu, että periksi ei anneta silloinkaan, kun työ näyttää ylivoimaiselta. Muuten ei olisi syntynyt myöskään pitkänperjantain sopimusta 1998.