Ovatko vihreät perussuomalaisten viitoittamalla tiellä?
Äkkiseltään voi tuntua hölmöltä rinnastaa perussuomalaisten aikaisempaa kannatuksen kasvua ja vihreiden nykyistä gallupsuosiota, sillä puolueiden politiikan sisällössä ja kannattajissa on suuria eroja.
Sen sijaan kannatuksen hankinnassa on yhtäläisyyksiä.
Perussuomalaiset tunnistivat, etteivät poliittiset asetelmat ja retoriikka vastanneet todellisuutta.
Puolue rakensi uusia populistisia ”arvopohjaisia” vastakkainasetteluita. Toimintamallilla haukattiin kannatusta vasemmalta, keskeltä ja oikealta.
Puolue organisoitui kuin verkkokeskusteluryhmät.
Omiin asioihinsa ja lokeroihinsa pitäytyneet ryhmät saivat tavoitteilleen paremman kantavuuden löyhänä yhteenliittymänä kuin tehokkaasti organisoituna puolueena.
”Moniarvoisuuden” lisäksi puoluetta yhdisti puheenjohtaja. Riittävän suurena pysyäkseen monista keskustelulokeroista rakentuneen puolueen pitää toimia johtajakeskeisesti.
Populismia tai ei, perussuomalaiset olivat suurille puolueille verrokkiryhmä. Haastaja oli pakko huomioida kannanotoissa.
Vihreät yrittävät antaa itsestään intellektuellin kuvan, mutta kompostia ei tarvitse paljon pöyhiä, kun esiin nousee pölhöpopulismi.
Vihreät vaikuttaa nyt olevan suurimpien puolueiden verrokkiryhmä.
Ilmeisesti puolue on onnistunut lohkaisemaan itselleen kannatusta joka suunnalta.
Mediakin seuraa vihreitä myötäsukaisella otteella. Mutta kuinka pitkään?
Vihreät yrittävät antaa itsestään intellektuellin kuvan, mutta kompostia ei tarvitse paljon pöyhiä, kun esiin nousee pölhöpopulismi.
Pöyhintää on jo alettu tehdä. Se on tutkivan journalismin velvollisuuskin, kun puolue on nostanut kannatustaan ja ilmoittanut hamuilevansa pääministerin paikkaa.
Oikeutetusti voidaan kysyä, mikä on vihreiden linja? Miten puolue vastaisi huutoonsa hallituksessa? Aikaisemmat kokemukset vihreistä hallitusvastuun kantajina eivät mairittele.
Vihreisiin lokeroituu erilaisia ryhmiä, jotka saavat vapaasti rönsyillä.
Harrastukset ja kiinnostuksen kohteet sekä vaihtelevat elämäntilanteet toimivat organisoinnin perustana.
Tällainen puoluekulttuuri on tässä ajassa vahvuus. Se on tapa kanavoida protestia, mutta myös hyvä keino lietsoa tyytymättömyyttä.
Ainakin nuorisoon kärjistävä toimintatapa uppoaa. Vihreiden nuorisokannatus onkin nyt korkeaa, kuten perussuomalaisilla aikanaan.
Halu selkeisiin valintoihin sekä kärjistyneiden mielipiteiden julkisuus selittävät nuorisokannatusta, mutta toinen selitys voi olla puolueiden tavassa organisoida toimintaansa.