Median tekemisiä on syytä seurata kriittisesti
Suomen yhteiskunnallinen mediailmasto on taas oikein innostunut. Aika on spekulaatioille otollinen.
Tekeillä on suuria uudistuksia, ja moni puolue valmistautuu puoluekokoukseensa. Hallituskin on täyttänyt vuoden.
Viime viikkoina onkin saatu nähdä ja kuulla monenlaista arviota, analyysiä ja toimittajan mielipidettä.
Mielipidettä?
Niin juuri. Ovatko kirjoittajat asiansa syvällisiä asiantuntijoita? Ehkä joskus. Tietoja on hankittava. Tämän toimittajat osaavat. Silti johtopäätökset ovat monesti ennen muuta vain mielipiteen arvoisia.
Kun helsinkiläismedian edustaja on tietävinään keskustan kentän tuntoja, hän todellakin on ”vain tietävinään”.
Kannattaakin harrastaa usein kuulutettua ”medialukutaitoa” ja kysyä itseltään, ovatko asiat juuri niin kuin meille kerrotaan. Aina eivät ole.
Silloin helposti huomaa, että kun helsinkiläismedian edustaja on tietävinään keskustan kentän tuntoja, hän todellakin on ”vain tietävinään”.
Tai kun gallupin tulos julistaa suomalaisten kannattavan kokoomuksen puheenjohtajaksi sitä tai tätä, hoksaa heti, että kysymys on merkityksetön. Puheenjohtajan valitsevat viralliset kokousedustajat.
Median kirjoitteluihin on siis hyvä suhtautua rauhallisesti.
Vaikka toimittajat tuntuvat usein edustavan korkeinta viisautta maan päällä, mielikuvaa ei pidä ottaa todesta.
Ajatelkaamme käytännöllisesti.
Onko media mukana valmistelemassa esimerkiksi sote-uudistusta? Ei, ei se ole.
Uutislähetyksistä näemme, kuinka median edustajat odottavat ovien takana. Raivostuttaahan se.
Siksi usein jääkin ainoaksi keinoksi, että toimittaja haastattelee toista toimittajaa – tai sitten kirjoittaa sieltä täältä onkimiensa tiedonmurusten pohjalta ”analyysin”.
Niin media nykyisin nimittää toimittajan mielipidekirjoituksia.
Sellaisessa menossa faktat ja mielikuvitus sekoittuvat liian helposti. Mutta kun on kiire ja pitäisi ehtiä ensin ja alituiseen odotetaan jotain uutta…
Mutta julkista sanaahan sanotaan neljänneksi valtiomahdiksi. Pitäisikö se sittenkin ottaa vakavammin?
Neljäs valtiomahti on suurellinen luonnehdinta. Medialla on valtaa, mutta onko se valtiomahdin arvoinen vallankäyttäjä?
Median valta on toimittajien valtaa. He perustelevat valtaansa sanomalla, että ”kansalaisilla on oikeus tietää”, vaikka todellisuudessa kansalaiset eivät ehkä haluaisikaan tietää.
Neljännen valtiomahdin vallankäyttöä sietäisi pohdiskella median itsensäkin keskuudessa paljon enemmän, avoimen kriittisesti.
Nyt media on itseensä ja tekemisiinsä niin tyytyväinen, että katsoo usein oikeudekseen olla pilkallinen sitä valtiovaltaa kohtaan, joka kuuluu kansalle ja jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.