Madaltaako oikeistolaisuus kokoomuksen kannatusta?

Helsingin Sanomien mielipidemittauksessa (20.3) eivät puoluekannatukset juurikaan poikkea alkuvuoden tuloksista.

Se on yllätys, sillä sen verran rajusti ja kärkevästi on keskusteltu yhteiskuntasopimuksesta ja lietsottu vastakkainasetteluita.

Pääministeripuolue keskusta ja johtava oppositiopuolue SDP kamppailevat tasaisesti suurimman puolueen asemasta. Keskusta saisi nyt 21,5 prosenttia äänistä ja SDP 21,4 prosenttia.

Perussuomalaisten kannatus on hieman noussut ja on nyt 10,2 prosenttia. Vihreät on kuitenkin yhä edellä 10,9 prosentin kannatuksella. Kokoomusta äänestäisi 17,4 prosenttia suomalaisista. Eduskuntavaaleissa Kokoomus sai äänistä 18,2 prosenttia ja 37 kansanedustajaa. 

Kokoomus on kannatukseltaan suunnilleen samalla tasolla kuin 1970-luvun alussa.

Se nousi 1970 vaaleissa Suomen toiseksi suurimmaksi puolueeksi runsaan 18 prosentin kannatuksella ja 37 kansanedustajalla.

Sen jälkeen puolue on vaaleissa ja mielipidemittauksissa yleensä ollut noiden kannatuslukujen yläpuolelle. Kokoomus on ollut siinä etuoikeutetussa asemassa, että vain poikkeuksellisesti se on saanut kilpailijakseen oikeistolaisista äänestäjistä kilpailevan vaihtoehdon.

Perustuslaillinen Oikeistopuolue oli Kokoomuksen haastajana 1970- ja 1980-luvuilla ja Nuorsuomalaiset 1990-luvulla. 2000-luvulla ei ole ollut oikeistolaista haastajaa, ellei sellaiseksi lasketa Perussuomalaisten oikeistolaisinta siipeä.

Kokoomus ja SDP ovat rakentaneet 1950-luvulta lähtien kannatustaan tietynlaiselle yhteiskuntamallille ja ”keskiluokkastrategialle”.

Pitkällä ajallisella kaarella tarkasteltuna kokoomus on yhtä paljon kuin SDP viiden vuosikymmenen aikana syntyneiden työmarkkina- ja ajattelurakenteiden vanki.

Kumpikin puolue on rakentanut 1950-luvulta lähtien kannatustaan tietynlaiselle yhteiskuntamallille ja ”keskiluokkastrategialle”.

Kaupungistuminen ja teollistaminen sekä palkkatyöläistyminen lisääntyvine palvelu- ja virkamiestehtävineen loivat sosiologisen perustan kokoomuksen ja SDP:n kannatuksen kasvulle. Kumpikin puolue pystyi hälventämään ideologista kärkevyyttään.                 

Kokoomus on samanaikaisesti näyttäytynyt hyväosaisten suomalaisten ja nousevan keskiluokan puolueena, konservatiivisena ja liberaalina, arvo-oikeistolaisena ja sosiaalihenkisenä sekä kansallismielisenä ja kansainvälisenä vastuullisena valtionhoitajana ja oikeistolaisena vaihtoehtona.

Kokoomuksen kannatuskehitystä kannattaisi peilata vuosikymmenten mittaisella kaarella. On selvää, että Alexander Stubbin kokoomus on oikeistolaisempi kuin Jyrki Kataisen puolue. 

Yhteiskunta- ja elinkeinorakenteen muuttuminen vahvistaa aatteellista luokkavastakohtaisuutta.

Niin vasemmalla kuin oikealla ääripäillä on kaikupohjaa. Uusvasemmistolaisuus ja uusoikeistolaisuus etsivät ilmettään, kärkevöityvät osin toistensa vastavoimiksi.

Muutosten seurauksena uusi keskiluokka rakentuu uusille arvoille ja elämänkokemuksille. Suomessa menestyy se puolue, joka pystyy hahmottamaan tulevaisuuden näkemyksen ja kokoamaan näkemyksensä taakse muutosta vakauttavan ”keskiluokkastrategian”.