Lukijalta: Ihmisarvo ei ole mielipidekysymys
Ministeri Kaisa Juuson erityisavustajan toteamus, ettei Suomessa kuolla nälkään, on herättänyt laajaa ja aiheellista keskustelua. Erityisesti väitteen vähättelevä ja sarkastinen sävy on koskettanut ja loukannut monia, myös minua.
On surullista ja huolestuttavaa, että korkealla poliittisella tasolla annetaan ymmärtää, ettei vajaaravitsemus tai nälkä olisi todellinen ongelma Suomessa. Se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa.
On tärkeää erottaa toisistaan vajaaravitsemus, aliravitsemus ja ruoka-apu, sillä nämä eivät tarkoita samaa asiaa.
Aliravitsemus viittaa tilanteeseen, jossa energiansaanti on liian vähäistä, esimerkiksi ei saada riittävästi kaloreita pysyäkseen hengissä. Se on harvinaista Suomessa.
Vajaaravitsemus sen sijaan tarkoittaa sitä, että ravinnosta ei saada riittävästi elintärkeitä ravintoaineita, kuten proteiinia, vitamiineja tai kivennäisaineita.
Tämä voi tapahtua, vaikka vatsansa saisi täyteen, ja se on Suomessa vakava ja kasvava ongelma, erityisesti ikääntyneiden, pitkäaikaissairaiden ja mielenterveysongelmista kärsivien joukossa.
Ruoka-apu liittyy taloudelliseen ahdinkoon ja siihen, ettei ihmisellä ole varaa riittävään ja laadukkaaseen ruokaan. Se ei tarkoita automaattisesti vajaaravitsemusta, mutta riskit kasvavat.
Tutkimukset osoittavat, että vajaaravitsemus tunnistetaan yhä useammin esimerkiksi vanhustyössä ja terveydenhuollossa, mutta usein liian myöhään.
Samaan aikaan ruoka-avun tarve on kasvanut räjähdysmäisesti. Moni ihminen elää jatkuvassa puutteessa, ei laiskuuden vuoksi, vaan siksi, että sairaudet, mielenterveysongelmat, toimintakyvyn heikkeneminen tai elämän kriisit vievät voimat ja kyvyn hakea apua.
Se, että apua periaatteessa on olemassa, ei tarkoita, että se olisi todellisuudessa saavutettavissa. Avun hakeminen voi vaatia jaksamista, itsereflektointia, digitaitoja ja kykyä selvitä monimutkaisessa palvelujärjestelmässä.
Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat juuri ne, jotka eivät kykene itseään puolustamaan. Juuri heidän puolestaan meidän pitäisi puhua, ei heitä vastaan.
Valitettavan usein olennaiset asiat hukkuvat meteliin ja hälinään. Sarkasmi ja provokaatio saavat tilaa, mutta samalla katoaa ihmisyys. Empatia ei ole heikkous. Se on päätöksenteon edellytys ja osoitus sivistyksestä.
Ihmisarvo on jakamaton. Se ei riipu siitä, kuinka hyvin joku pärjää tai kuinka paljon hän tarvitsee apua. Tämä tulisi muistaa jokaisessa päätöksessä, joka vaikuttaa ihmisten elämään.
Lotta Paakkunainen
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/